Neuvostoliiton KS-41 (2P24) 1965 -käyttöinen kantoraketti on yleismaailmallinen telaketju, joka on alustan 2K11 Krug-ilma-alusten ohjusjärjestelmälle. Itseliikkuvan kantoraketin päätarkoitus on Krug-ilmansuojelujärjestelmän liikkuminen ja toiminta rykmentin, divisioonan ja ilmansuojelujärjestelmän vastuualueella. Itseliikkuva ilma-alusten ohjusjärjestelmä on varustettu kahdella 3M8-ilma-ohjusohjuksella.
ZRK 2K11 "Krug" -projektin kehittäminen, luominen ja sarjatuotanto
Ajatus kehittää ja luoda tehokas keino ilmailun puolustukseen ilmestyi 50-luvun alussa. Neuvostoliiton armeijan poliittinen johto päätti luoda mahdollisimman lyhyessä ajassa voimakkaan sotilasilmailujärjestelmän, joka kykenee kattamaan sotilasyksiköt ilmasta rykmentin, jaoston ja armeijan muodossa. Luonti tapahtui kahdella rinnakkaisella tavalla. Kaksi tutkimus- ja suunnittelutiimiä: TsNII-58 ja OKB-8 V.G. Grabina ja L.V. Lev Lyulyev.
Vuonna 1961 ensimmäiset prototyypit luovutettiin armeijalle testin käynnistämiseksi. Vuodesta 1963 vuoteen 1964 uusi ilma-alusten ohjusjärjestelmä läpäisi onnistuneesti valtion testit.
Talvella 1965 otettiin käyttöön uusi 2K11 Krug-ohjus-ilma-alusten kompleksi, joka perustuu KS-41: n itseliikkuvaan laukaisimeen (2H24). Sarjatuotanto tehtiin 18 vuotta, 1964-1982. Neuvostoliitosta saatiin yhteensä yli 10 tuhatta ilma-alusten puolustusvoimia.
Taktiset ja tekniset parametrit
- Laskeminen - 3 henkilöä.
- Taistelupaino - 28,5 tonnia.
- Ohjaustyyppi: ilma-alusten torjunta, hallittu ja maadoitettu.
- Raketin pituus - 8,436 m.
- Lähtöpaino - 2450 kg, pään paino - 150 kg.
- Rakettien määrä koneessa - 2 kpl.
- Vaikutusalue: korkeus - 3-23,5 km, alue - 11-45 km.
- Suurin mahdollinen nopeus on 800 km / h.
- Asennusaika taistelussa - 5 min.
ZKK 2K11 Krugin ilma-alusten ohjusjärjestelmällä ei ollut taistelukäytäntöä. Suurin osa sotilastarvikkeista oli käytössä armeijan ilmansuojeluyksiköillä, jotka ovat osa Neuvostoliiton armeijan koneistettuja jalkaväen ja säiliön osastoja.