Persianlahti ja Tigrisin ja Eufratin välinen vuori ovat aina olleet risteyksessä terävistä poliittisista ristiriitaisuuksista. Persian valtakunnan aikoina nämä maat ovat aina ylittäneet hallitsijoiden kaupalliset, taloudelliset ja poliittiset edut. Tämä lisäsi alueen hedelmällistä ilmapiiriä ja hyvää maantieteellistä sijaintia. Islamin kynnyksellä tälle alueelle voimien linjaus on muuttunut, lisäämällä uskonnollista vakavuutta tämän alueen valtioissa asuvien kansojen sosiaaliseen ja sosiaaliseen elämään. Sunnit ja shiitit, jotka myöhemmin tulivat islamin useimmiksi haaroiksi, olivat määräävässä asemassa jokien ja Persianlahden välillä.
Irakin nykyisellä alueella asuvat kansat olivat kuitenkin kaukana ensimmäisistä askeleista kohti itsenäisyyttä ja suvereniteettia. 20: een asti perustuslakia ei tiennyt täällä, eikä he tiedä presidentin asemasta valtionpäämiehenä. Eurooppalaisten saapuminen Persianlahden vyöhykkeelle aloitti sosiaaliset, sosiaaliset ja poliittiset muutokset, jotka vaikuttivat valtavan alueen politiikkaan.
Irakin poliittisella kartalla
Poliittisen järjestelmän ensimmäiset askeleet nykypäivän Irakin maille alkoivat tehdä arabit, jotka 7. vuosisadan puolivälissä Caliph Umarin johdolla miehittivät Mesopotamian alueen. Islam oli levinnyt myös arabien kanssa. Irakin tärkeimmät hallinnolliset ja poliittiset keskukset varhaisessa keskiajalla ovat Basran ja Kufan kaupungit. Ajan mittaan kalifien asuinpaikka sijaitsee Kufassa. Caliph Ali -valtakauden aikana shiismi, josta tuli myöhemmin näiden maiden suurin uskonnollinen yhteisö, levisi Irakissa.
Caliph Ali Al-Mansurin seuraaja 763: ssa on peruskivi Bagdadille, Irakin muinaiselle pääkaupungille, josta tuli koko Lähi-idän tärkein sosio-poliittinen keskus. Abbasid-dynastian alla Bagdad ja arabikalafaatti saavuttivat voimansa huipun, mutta jo uuden vuosituhannen aikana paikallinen aatelisto menetti hallintonsa. Ensinnäkin Irakin dynamiikkaa vahvistettiin Irakissa, ja myöhemmin perustettiin Seljukin turkkilaiset. Kerran mahtava arabimaiden valtakunta putosi vuonna 1258, eikä se vastustanut mongolien iskuja. Hyökkääjät tappoivat kalifin, ja Bagdadin rikas ja ylellinen itäpääkaupunki syttyi tuleen ja tuhoutui.
Seuraavan sadan vuoden aikana Mongolian Hulaguid-dynastia hallitsi Irakin maita, jotka käytännössä mitätöivät arabivaltion elementit. Tästä hetkestä alkaen alkaa sotku poliittisten järjestelmien muutoksella, jotka tulevat maahan ulkomaalaisten hyökkääjien miekkojen kärjessä.
Lyhyt aika hallitsijoiden hallitsemisesta, joka oli vakiinnuttanut itsensä Tamerlanin saapuessa, korvattiin useiden turkkilaisten dynastioiden hallitsemisella Irakissa. Aluksi Kara-Koyunlu-dynastian edustajat takavarikoivat valtaistuimen Bagdadissa ja sitten koko maan valvontajärjestelmä siirtyi Safavid-dynastian käsiin. Ottomanin turkkilaiset lopettivat itsenäisen vallan Irakissa, myös vuonna 1534 maan osana valtavaa valtakuntaa. Mesopotamiasta tulee pitkään viisisataa vuotta, ja siitä tulee yhteinen osmanien valtakunnan provinssi, ja Bagdadista menettää pääkaupungin aseman, josta tulee Lähi-idän maakunnan kauppakeskus.
Irak 20. vuosisadalla: ensimmäiset askeleet kohti omaa valtioaan
Ottomanin hallinto, joka perustettiin Tigrisin ja Eufratin rannoille, toi käytännössä mitään Irakin kehitykseen valtioksi. Koska se oli keisarillisen maakunnan asemassa, arabian niemimaa oli osa imperiumin taaksepäin omaisuutta. Näiden alueiden tärkeimmät tulot olivat maataloustuotteet. Osa islamilaisten pyhäkköjen ylläpitoon tarkoitetuista varoista tuli Konstantinopolin provinssiin. Todellinen valta oli turkkilaisten sulttaanien nimittämien kuvernöörien käsissä.
Vain 1800-luvun lopulla Irakissa alkoi muutoksia, jotka alkoivat suurella Ottomanin valtakunnalla. Uudistukset koskivat pääasiassa julkishallinnon järjestelmää. Uudistuksen tuloksena tavoitellut lopulliset tavoitteet ja tavoitteet edellyttivät Irakin itsenäisyyttä valtakunnan sisällä. 1900-luvun alussa syntyneen keskushallinnon heikkeneminen kuitenkin hidasti prosessia, jolloin hallinnolliset laitteet jäivät maakunnan alueelle ilman suuria muutoksia.
Tulevaisuudessa, Irakin poliittisten prosessien vaikutuksesta, tulee Irlannista kahden valtakunnan - ottomaanien ja brittiläisten - välisten sotilaallisten ja poliittisten yhteenottojen kohtaus. Kahden poliittisen vaikutusvallan keskuksen muodostumisen alkaessa Turkki liittyi Saksaan ja Itävalta-Unkariin. Tämä tilanne ei millään tavalla tyydyttänyt Britanniaa, joka halusi olla turkkilaisen sulttaanin lojaali viranomainen ja siten hallita Bosporin, Dardanellien, Suezin kanavan ja Persianlahden meren salmia. Irak Ison-Britannian politiikassa oli yksi johtavista paikoista. Tämä johtui myös siitä, että ensimmäiset öljyvarastot havaittiin Irakin alueella, sen pohjoisosassa 1800-luvun lopulla. Kun ensimmäinen maailmansota alkoi, brittiläiset joukot tulivat maahan. Vuoteen 1918 mennessä, jolloin Turkki oli käytännössä menettänyt sodan, koko Irakin alueen miehitti brittiläiset joukot.
Sevreksen sopimus, joka allekirjoitettiin vuonna 1920 ja jonka Turkki ja liittolaisten edustajat voittivat, merkitsivät vuosisatojen vanhan Ottomanin imperiumin loppua. Tästä hetkestä lähtien kaikki kerran kunniakas Porteen maakunnat päättivät itsemääräämisoikeuteen. Irak osana Basran, Bagdadin ja Mosulin kolmea vilayetsiä koostui valtuutetusta alueesta, jonka Yhdistynyt kuningaskunta sai valtioiden liiton valvonnassa. Irakin kuningaskunta julistettiin vuonna 1921 Yhdistyneen kuningaskunnan miehitysjoukkojen ja sotilashallinnon valvonnassa. Muodollisesti uutta valtiota johti kuningas Faisal. Maassa oli kaksikamarinen parlamentti, mutta itse asiassa koko valtion ja hallinnon hallintojärjestelmä oli täysin riippuvainen brittiläisistä siirtomaavallan viranomaisista. Näinä vuosina ei ollut tarvetta puhua Irakin valtion itsenäisyydestä. Brittiläiset yrittivät pitää kiinni kädessään alueesta, joka antaa tärkeimmät öljyvarat Britannian imperiumille. Jopa Irakin liittyminen Kansakuntien liittoon vuonna 1932 ei tuonut maahan odotettua vapautta ja itsemääräämisoikeutta.
Irakin kuningaskunta ja siirtyminen tasavaltaan
Ensimmäinen Irakin valtio oli melko hiljaa 1941 asti. Saksan kolmannen valtakunnan voimaantulon jälkeen Irakissa tapahtui saksalaisten edustajien vaikutuksesta vallankaappaus. Oikeudellinen hallitsija pakotettiin pakenemaan maasta, minkä jälkeen Irak oli 13 päivän ajan brittiarmeijan ja saksalaisen Irakin armeijan välisen aseellisen vastakkainasettelun kohtaus. Saavutettuaan voittoisan tuloksen, Iso-Britannia perusti valvonnan koko valtakunnan alueelle. Muodollisesti kuninkaallinen valta palautettiin, mutta nyt kaikki hallituksen, valtion talouden ja ulkopolitiikan säikeet olivat Britannian käsissä.
Toisen maailmansodan päättyminen ei tuonut Irakille merkittäviä muutoksia valtion asemaan ja johtamisjärjestelmään. Päinvastoin, vihamielisyyksien päättyessä öljypohjainen alue oli täysin läntisen demokratian maiden valvonnassa. Iso-Britannia ja Yhdysvallat pystyivät pakottamaan kuningas Faisalin allekirjoittamaan Bagdadin sopimuksen, jonka mukaan Irakista tuli osa sotilaallisen puolustusliittoa, johon Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian politiikat vaikuttivat. Tässä tilassa valtakunta oli olemassa vuoteen 1958, jolloin kuningas Faisalin poliittinen hallinto kaatui heinäkuun vallankumouksen aikana. Ryhmä nuoria ja kunnianhimoisia Irakin armeijan upseereita, jotka olivat poliittisten ryhmien "Vapaiden virkamiesten" jäseniä, järjesti sotilasvallankaappauksen heinäkuussa 1958 ja aloitti republikaanisen vallan.
Vallankumouksellisten tapahtumien aikana salaliittolaiset tappoivat kuninkaan Faisalin, hallitsijan ja poistivat pääministerin. Itse asiassa maan todellinen voima siirtyi sotilaiden käsiin, jota johtaa prikaatinkenraali Abdel Kerim Kasem. Muodollisesti valtionpäämies oli Kasem Mohammed Najib al-Rubain kollega, joka johti suvereenin neuvostoa. Tästä huolimatta Kasem pyrki omaa auktoriteettiaan käyttämällä yksin hallitsemaan valtiota ja johtamaan Irakin tasavallan hallitusta. Samanaikaisesti pääministerin kanssa hänen puolestaan oli puolustusosasto.
Maahan perustettu sotilashallinto menetti nopeasti republikaaniset piirteensä ja hankki sotilaallisen diktatuurin muotoja. Ulkopolitiikassa Irak keskittyy enemmän kommunistisen joukkueen maihin. Irakin vetäytymisen jälkeen Bagdadin sopimuksesta vuonna 1961 brittiläiset joukot lähtivät maasta. Huolimatta ulkopoliittisessa areenassa saavutetuista menestyksistä maan sisäpuolella sotilasjoukkojen valta on edelleen häpeä. Irakin pohjoispuolella kurdit tulivat aktiivisiksi, sillä he onnistuivat luomaan vapaan Kurdistanin vuoden 1961 kansannousun seurauksena. Muualla valtiossa armeijan diktatuuri ei voinut täysin hallita poliittista tai yhteiskunnallista elämää.
Toinen vallankaappaus tapahtui helmikuussa 1963 lopettaen sotilaallisen diktatuurin. Arabialainen sosialistinen renessanssipuolue (BAAS), joka on ollut varjossa jo pitkään, tulee valtaan.
Irak sotilasjuntan ja baathistien hallinnon aikana
Vuoden 1963 vallankaappaus on pakottanut Irakin poliittisiin sortoihin. Valtuutetut Baathistit alkoivat ratkaista arvot sotilashallinnon edustajien ja kommunistien ja sosialististen voimien kanssa. Entinen valtionpäällikkö, pääministeri Abdel Kerim Kasem teloitettiin. Saddam Hussein palaa maahan maastamuutosta, ja se tulee ensimmäisinä päivinä sotilasvallankaappauksen jälkeen vallankumouksellisen neuvoston varapuheenjohtajaksi. Todellinen valta maassa takavarikoitiin Baath-puolueen Ahmed Hassan Bakrin johtajilta.
Huolimatta aktiivisesta kamppailusta kommunisteja ja niiden edeltäjiä vastaan baathistit eivät onnistuneet säilyttämään yhtenäisyyttä puolueensa riveissä. Hallitsevan eliitin ja paikallisen aateliston erimielisyyden aiheuttama pahentunut sosiaalinen ja sosiaalinen tilanne, poliittisen hallinnon kyvyttömyys päästä ratkaisuun kurdikysymykseen pakotti maan toiseen poliittiseen kriisiin. Ba'ath-puolueen siipi, jota johtaa Abdel Salam Aref, kaatoi Bakr-järjestelmän ja perusti toisen sotilaallisen diktatuurin. Nykyinen valtionpäämies Ahmed Hassan Bakr pakenee maasta, kun taas hänen sijaisensa vallankumouksellisen neuvoston johdolla, Saddam Hussein, on mentävä vankilaan.
Viiden vuoden ajan maa asui jälleen sotilasdiktatuurissa. Sotilasvallankaappauksen johtajan sijasta Abdel Salam Aref, joka kuoli lentokoneessa, hänen veljensä Abdel Rahman Arefista tulee Irakin presidentti. Hän oli tässä tehtävässä ja Irakin pääministerin virassa vuoteen 1968 asti, jolloin Baath-puolue tuli jälleen valtaan.
Palattuaan valtaan Ahmed Hassan Bakr tuli maan presidentiksi, joka oli rinnakkain tasavallan hallituksen kanssa. Saddam Husseinille on annettu poliittinen rooli, jonka tehtävänä oli johtaa vallankumouksellista neuvostoa varapuheenjohtajana. Saddam Hussein vastasi sisäisen puolueen ja valtion turvallisuuspalvelujen työn ja toiminnan hallinnoinnista. Vuonna 1968 maa saa pysyvän perustuslain, jonka mukaan valtionpäämies on presidentti, jolla on laaja toimivalta.
Presidentti Ahmed Hassan Bakr toimi puheenjohtajana vuodesta 1968 vuoteen 1979 ja lopetti uransa väkivaltaisella eläkkeellä. Saddam Husseinista tuli neljännen Irakin presidentin seuraaja, ja samalla hänestä tuli Ba'ath-puolueen johtaja. Irakin poliittisessa historiassa alkoi Saddam Husseinin aikakausi.
Irakin viides presidentti - maan poliittinen johtaja tai diktaattori
Irakin turvallisuuspalvelun johtajana ja Baath-puolueen varapuheenjohtajana Saddam Hussein keskittyi 1970-luvun loppuun mennessä kaikki voimansa käsissään. Se säilyi vain virallistaa asemansa ja johtamaan maata. Vuonna 1979 Husseinista tuli maan presidentti. Tästä hetkestä alkaa Irakin kaikkein karismaattisimman johtajan koko historian kausi, 24 vuotta.
Kun hän tuli valtaan, Saddam päätti poistaa kaikki poliittiset vastustajat. Vuosi virkaan astumisen jälkeen viides presidentti, joka on Irakin vallankumouksellisen johtokunnan puheenjohtajan lisäksi, johtaa hallitusta. Valtavista voimista, jotka olivat keskittyneet yhden ihmisen käsiin, tuli tekosyynä diktatuurin luomiseksi valtioon.
Saddam Husseinin persoonallisuus on melko ristiriitainen. Toisaalta, Saddam Husseinin hallinnon aikana Irakista tulee arabimaailman johtaja. Irakin armeijaa pidettiin 1980-luvulla yhtenä maailman parhaimmista ja vahvimmista. Talousalalla viides presidentti onnistui myös tekemään melko vähän. Husseinin öljyteollisuudesta lähes 50% oli kansallistettu. Irak, jossa on valtavat mustan kullan varannot 1980-luvulla, kuuluu maailman suurimpiin öljyntoimittajiin. Toisin kuin hallitseva eliitti, joka on uimassa ylellisyydessä, irakilaisten hyvinvointi on edelleen melko alhaisella tasolla. Saddamin asunnot, jotka muistuttavat muinaisen itämaisten hallitsijoiden upeita palatseja, näyttävät tässä suhteessa merkittäviltä.
Toisaalta Saddam Hussein, jolla on korkeimmat valtion virat, muuttui nopeasti diktaattoriksi. Irakin hallinnon aikana luotiin ehkä maailman autoritaarisin poliittinen hallinto. Husseinin ulkopolitiikan tavoitteet ylittivät paljon kansainvälisen oikeuden puitteet. Ensinnäkin verinen Iranin ja Irakin sota vapautui, joka kesti kahdeksan vuotta ja 1980 - 1988. Sitten tuli levottomien kurdien kääntyminen, jota seurasi Saddamin hallinto ja jossa oli rauta-rullaa. Husseinin poliittisen uran apoteoosi oli Irakin joukkojen hyökkäys vuonna 1990 Kuwaitiin.
Irakin armeijan ulkoisen politiikan tulos oli kansainvälisen koalition Irakin armeijan sotilaallinen tappio. Bagdadille määrättiin vakavia taloudellisia seuraamuksia, ja kurdien asuttamat maan pohjoiset alueet olivat kansainvälisen valvonnan alaisia. Kuvatut tapahtumat ovat merkittävästi heikentäneet maan taloutta. Irakin poliittinen painoarvo arabimaailmassa ja kansainvälisellä areenalla on heikentynyt.
Tästä hetkestä lähtien irakilaisten hiljainen elämä on ohi. Vastaanotettuaan kansainvälistä yhteisöä, Hussein keskittyi taisteluun kotimaan etupuolella. Vuonna 1994 Irakin Kurdistanissa alkaa toinen kansalaisväkeyden aalto. Pyrkimys kurdien nopeaan rauhoittamiseen päättyi Bagdadin hallinnon epäonnistumiseen. Seuraavien neljän vuoden aikana Pohjois-Irakista tulee kurdiryhmien ja Irakin armeijan välisen verisen sodan kohtaus. Keskeisten viranomaisten äärimmäinen julmuus erottui aseellisen siviiliriitojen viimeisestä vaiheesta. Pitkittyneen sisäisen konfliktin viimeinen kohta oli Irakin armeijan kemiallisten aseiden käyttö kurdeja vastaan. Sittemmin Saddam Husseinin hallinto on kielletty, maa muuttuu "roistovaltioksi". Lisääntyneisiin taloudellisiin seuraamuksiin lisättiin Bagdadin kansainvälistä eristämistä.
Kansainvälisen koalition ponnistelut päättyivät vuonna 2003 Irakin viidennen presidentin valtakunnassa. Koalitiojoukkojen hyökkäyksen seurauksena Saddam Husseinin hallinto kaatui. Pitkän haun jälkeen amerikkalainen joukko vangitsi entisen valtionpäämiehen ja vangittiin. Vuonna 2004 heimojen entinen irakin diktaattori siirrettiin Irakin oikeuden eteen. Kaksi vuotta oli oikeudenkäynti, joka päättyi 27. heinäkuuta 2006 kuolemantuomioon. Saddam Hussein, Irakin viides presidentti, joka hallitsi maata kokonaan 24 vuoden ajan, teloitettiin 24. joulukuuta 2006.
Irak Husseinin jälkeen
Saddam Husseinin hallinnon kaatumisen jälkeen maan poliittinen ja sosiaalinen-yhteiskunnallinen tilanne muuttui dramaattisesti. Liittoutuneet joukot eivät voineet täysin perustaa sotilaallista valvontaa maassa, ja nykyinen Irakin väliaikainen hallinto menetti hallintonsa kierteet.
Kesäkuusta 2004 huhtikuuhun 2005 valtiovarainministeri suoritti Ghazi Mashal Ajil Al-Yavarin - Irakin vallankumouksellisen neuvoston puheenjohtajan. В 2005 году страна получает новую Конституцию, в соответствии с которой Ирак объявляется федеративной парламентской республикой. Функции президента с этого момента носят чисто декларативный и представительский характер. Президентский срок составляет четыре года, а продолжительность президентских полномочий в одних руках ограничивается двумя президентскими сроками. В соответствии со статьями Основного Закона президент Ирака имеет следующие полномочия:
- является гарантом Конституции;
- является Верховным Главнокомандующим ;
- выступать защитником веры, целостности и суверенитета страны;
- представлять Ирак на международной арене;
- контролировать деятельность всех трех ветвей власти.
В 2005 году в Совете Представителей проходят выборы главы государства, по результатам которых высший государственный пост в государстве получает Джаляль Талабани. Годы правления шестого президента страны - 2005-2014.
Ныне действующий глава государства Фуад Масум занял президентский пост в июле 2014 года. Интересная деталь: оба последних президента Ирака являются представителями Патриотического Союза Курдистана. С падением режима Саддама Хусейна сунниты утратили главенствующее положение во внутренней политике.
