Suomen presidentti: valtion vallan historia

Kansainvälisessä oikeudessa ei ole niin monia maita ja valtioita, joilla on suhteellisen nuori poliittinen historia. Näihin valtuuksiin kuuluu Suomi. Tämä pieni maa, joka on pesty etelästä ja lännestä Itämeren kylmillä vesillä, sijaitsee Skandinavian niemimaan luoteiskulmassa. Maan moderni historia alkoi vasta 100 vuotta sitten. Tänä aikana maa hankki kaikki itsenäisen valtion tarvittavat ominaisuudet. Tästä lähtien maassa on Suomessa puheenjohtajavaltio, ministerineuvosto kokoontuu säännöllisesti ja Eduskunta toimii - Suomen parlamentti.

Suomi

Suomi ruotsalaisen vaikutuksen alaisena

Eristetty maantieteellinen sijainti ei voinut varmistaa nykyiselle Suomelle rauhallista elämää ja kehitystä. Suomi (vanha nimi) oli maailmanpolitiikan sivussa jo pitkään, jättäen kenenkään maan. Näinä alkuvuosina ei ollut valtavia suvereenisia hallitsijoita eikä selkeästi määriteltyä suvereeni-aluetta tässä valtavassa alueella. Ensimmäiset valtakunnalliset otokset tulivat näihin maihin vain keskiajalla, kun maa tuli Ruotsin valtakunnan siirtomaa.

Varyagi Itämerellä

Uudesta vuosituhannesta alkaen, kun norjalaiset, jotka tulivat Tanskasta ja Norjasta, valloittivat suurimman osan Euroopan maista, Suomi kuuluu ruotsalaisen Kunungsin etujen kiertoradalle. Ruotsi, toisin kuin naapurimaat, Norja ja Tanska, suuntautui enemmän itään. Ruotsin kauppiaat ja ruhtinaat olivat kiinnostuneita Itämeren itäosassa ulottuvista maista. Varyagit käyttivät taitavasti näitä maita vallitsevaa tilannetta. Aggressiivisuuden sijasta ruotsalaiset pystyivät alistamaan paikalliset heimot lahjonnan ja kaupan kautta. Älykkään politiikan ansiosta ruotsalaiset levittivät nopeasti vaikutusvaltaansa koko Baltian alueella, mukaan lukien Suomen nykyinen alue.

Tribe suomi

Noin Ruotsin kuninkaiden ja sitten Ruotsin kruunun voima nykyaikaisen Suomen alueella on levinnyt vuodesta 1150 lähtien. Tarkempia tietoja Suomi-pisteen siirtymisestä XIV-luvulle, jolloin Ruotsin kuninkaiden ja muinaisen Novgorodin omistusten rajat määriteltiin selvästi. Karjalan ruotsalaisen omaisuuden raja ylitti Neva-joen. Ruotsalaisten saapuessa Suomen alueelle tulee sivilisaatio. Etelä-Suomessa ensimmäiset siirtokunnat alkoivat näkyä, mikä pian sai kaupunkien aseman. Koko Suomen etelärannikko kattaa linnoitettujen pisteiden, merisatamien ja linnoitusten verkoston. Yhdessä viikingien kanssa kristinusko tuli Suomeen. Ruotsin kruunun ylin viranomainen maassa oli seuraavat henkilöt:

  • Ensimmäinen herttua, joka hallitsi Suomea, oli Benedictus, hallitsi 1284-1291;
  • Waldemar, joka hallitsi vain kuusi vuotta 1302: sta 1318: een;
  • Valdemarin vaimo - Ingeborg, joka miehitti valtakunnan valtaistuimen 41 vuotta 1318–1353;
  • Benedict, joka vallitsi valtaistuimen 1353-1357;
  • Karl (1465 - 1467);
  • Johan, joka tuli Suomen herttuaksi vuonna 1556 ja piti tätä virkaa vuoteen 1607 saakka;
  • Adolf Gustov - Ruotsin kuningas, joka synnytti Suomen herttuan nimityksen vuosina 1607-1611.

Uudistumisen aikana Suomi, joka kulkee Ruotsin valtakunnan jälkeen, käsittää protestantiikan.

Ruotsin kuningaskunta ja Suomen suurherttuakunta

XVI vuosisadan puoliväliin mennessä Ruotsi saavutti poliittisen valtansa huippun, josta tuli yksi Euroopan suurimmista ja tehokkaimmista valtioista. Siitä hetkestä lähtien Suomi, joka on tietyn ruhtinaskunnan asema, saa Ruotsin kruunusta jonkinlaisen itsenäisyyden. Vuodesta 1595 Suomi on Suomen sijasta Suomen suurherttuakunta Euroopan poliittisessa kartassa. Abon pääkaupunki on uuden valtion muodostumisen pääkaupunki. Aluksi oikeus hallita Suomea sai arvokkaat feodaaliset herrat.

Gustav Adolfin muistomerkki

Suomen herttuan Gustav Adolfin liittymisestä tulee kuninkaallisen persoonallisuuden etuoikeus. XVI-luvun puolivälistä lähtien lähes kaikki hallitsijat, jotka miehittivät helsinkiläisen valtaistuimen Abossa, tulivat Ruotsin kuninkaiksi. Myöhemmin Suomen herttuan (prinssi) otsikko annettiin kruunatulle henkilölle kuninkaanimen kanssa. Kaikkia Ruotsin jälkeläisiä kutsuttiin Ruotsin kuninkaaksi ja Suomen suurherttua. Valtion valtava nimi ei antanut Suomelle mitään etuoikeuksia. Maa oli edelleen Ruotsin kruunun perintö. Myös viralliset valtion valtaelimet olivat poissa maasta. Oikeusvoimaa Suomen ruhtinaskunnan alueella kuljettivat kuninkaalliset asetukset. Kaikki herttuan käskyt tehtiin kuninkaan puolesta ja olivat sitovia.

Suomi osana Ruotsia ennen pohjoista sotaa

Suomi Venäjän valtakunnassa

Suomen historian uusi aikakausi alkaa vuonna 1809, jolloin Suomen suurherttuakunta oli osa Venäjän valtakuntaa. Tämä tosiasia aloitti keisari Napoleonin ja venäläisen tsaari Aleksanteri I: n välillä solmittu Tilsitin rauha. Ruotsin, Ison-Britannian liittolaisen, oli pakko mennä sotaan Venäjän kanssa, mutta hävisi sen. Riippumatta siitä, kuinka raskaasti Ruotsin kuningas Gustav IV yritti, rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti Venäjä otti haltuunsa koko Suomen valtakunnan alueen. Keväällä 1809 keisari Aleksanteri I antoi asetuksellaan manifestin, joka viittasi Suomen valtionjärjestelmään Venäjän valtakunnassa.

Venäjän tsaarin muistomerkki

Manifestin tekstin mukaisesti maa sai hallinnolliset rajat sen alueella. Säilytetty Suomessa Suomen hallituksen järjestelmä. Ensimmäistä kertaa Suomen valtion historiassa kokoontui luokkakokous, josta tuli Suomen parlamentin prototyyppi. Tämän jälkeen Suomen suurherttuakunta tuli omakotitaloksi Venäjän keisarikunnan hallinnollisessa järjestelmässä. Suomessa poliittinen liike kehittyy aktiivisesti ja teollinen vallankumous etenee nopeasti. Suomesta tulee Puolan kuningaskunnan kanssa Venäjän etuosa Länsi-Euroopassa. Keisari Aleksanteri II: n alla suomeksi tuli valtion kieli. Maa saa enemmän itsenäisyyttä. Kuitenkin idylli suhteessa valtakuntaan sen itsenäisyydellä päättyi XIX-luvun lopulla, jolloin Suomi kohtasi kuninkaallisen politiikan pakko-venytys. Suomen itsenäisyyden alku sai helmikuun vallankumouksen. Siitä hetkestä lähtien maa aloitti oman valtionsaamisen.

Suomen uusi historia: Suomen ensimmäinen presidentti

Saatuaan tietää Nikolai II: n hylkäämisestä Suomessa, maassa alkoi peruuttamattomia poliittisia prosesseja. Kaikki vuonna 1899 aloitetut sosiaaliset, poliittiset ja hallinnolliset yhdentymistoimet peruutettiin. Maa sai uuden pääjohtajan. Pitkän poliittisen tauon jälkeen kutsuttiin uudelleen Suomen Seimi, joka teki itsenäisen päätöksen maan sisäisestä riippumattomuudesta. Väliaikaisen hallituksen pyrkimys estää nopean romahtavan kahdenvälisen Venäjän ja Suomen väliset suhteet asevoiman avulla epäonnistui. Venäläiset joukot vetäytyivät Suomesta, siipikarhu ja poliisi purettiin.

Vallankumous Suomessa

Huolimatta siitä, että maan Seimas purettiin muodollisesti, kysymys itsenäisyydestä oli ilmassa, maan harjoittama kurssi muuttui yhä selvemmäksi. Kesällä 1917 kaaos, anarkia ja levottomuudet repivät Suomea. Lokakuun 1917 vallankumous, joka lopetti Venäjän väliaikaisen hallituksen säännön, avasi uusia mahdollisuuksia Suomen poliittiselle luokalle. Kuukausi sen jälkeen, kun Suomen senaatti piti Petrogradissa kohtalokkaita tapahtumia 4. joulukuuta 1917, se hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen. 2 päivän kuluttua parlamentti hyväksyi senaatin päätöksen, jossa samalla julistettiin Suomi tasavallaksi.

Sinhuvudin hallitus

Bolshevikkien hallitus, jota johti V.I. Lenin, piti suomalaisten itsenäisyyden tunnustamista, mutta herätti virallisen tunnustuksen. Vuoden loppupuolella syttynyt sisällissota antoi bolsevikille toivoa, että Suomen suurherttuakunta pysyy osa Neuvostoliittoa. Näitä pyrkimyksiä ei ollut tarkoitus täyttää. Kaiser Germanyn joukkojen tuella Suomen hallitukselle uskolliset joukot kykenivät murskaamaan Suomen Punaisen Vartalon joukkoja. Saksalaisten tukemana 1918 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana porvarilliset demokraattiset voimat takavarikoivat lopulta vallan maassa. Saman vuoden toukokuussa pidettiin Suomen parlamentin kokous, jossa he puhuivat monarkkisen hallituksen muodon käyttöönotosta maassa. Pitkän parlamentaarisen keskustelun tulos oli Suomen kuningaskunnan julistus.

Suomen kuningaskunta

Kuninkaallinen valtaistuin annettiin saksalaisen keisarin Wilhelm II: n sisaren Frederick Karlille. Nämä suunnitelmat toteutuivat myös. Saksan tappio ensimmäisessä maailmansodassa johti siihen, että saksalaisten poliittinen paino heikkeni merkittävästi Suomessa. Uusi suomalainen kuningas pysyi Saksassa, vaikka se ei myöskään ole tullut virallisesti oikeuksiinsa. Suomen kuningaskunnan lyhyen olemassaolon aikana kuninkaan poissa ollessa koko maan valta oli hallintoneuvoston käsissä. Kun kuningas hylkäsi valtaistuimen 12. joulukuuta 1918, uudeksi johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Karl Gustav Emil Mannerheim. Tästä hetkestä lähtien maan historia liittyy läheisesti tähän epäselvään persoonallisuuteen.

Kesällä 1919 Suomen eduskunnan uusi kokoonpano palasi jälleen Suomeen demokraattisten valtioiden rintamaan, palauttamalla republikaanisen hallituksen muodon maassa. Suomen presidentin asema hyväksyttiin perustuslaissa, joka hyväksyi Mannerheimin regentiksi. Näiden muutosten tulos oli 25. heinäkuuta 1919 presidentinvaalit. Uuden valtionpäämiehen valinta pidettiin Suomen parlamentin seinissä. Salaisen äänestyksen tulosten jälkeen kansallisen progressiivisen puolueen edustaja Kaarlo Juho Stolbergistä tuli maan ensimmäinen valittu presidentti. Maan uusi presidentti oli vallassa heinäkuun 1919 ja maaliskuun 1925 välisenä aikana.

Ensimmäisen presidentin muistomerkki

Mannerheim, joka myös pyysi postia, hävisi. Tämä johtui siitä, että Mannerheimin porvarillisen enemmistön luottamuksen puute oli poliittinen hahmo. Raporttien mukaan Carl Gustav Mannerheim johti salaisia ​​neuvotteluja venäläisen valkoisen liikkeen johtajien kanssa ottaen huomioon mahdollisuudet yhteisten ponnistelujen voittamiseen bolševikkejä vastaan. Heinäkuun presidentinvaalien fiaskon jälkeen Mannerheim meni Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

Vuodesta 1925 lähtien maassa otettiin käyttöön uusi valtionpäämiehen valinta. Puheenjohtajaa ei valinnut Suomen eduskunnan varajäsenet vaan koko Suomen väestön etuja edustava vaalikoulu. Tämä menettely, jossa on joitakin poikkeuksia, jatkoi toimintaansa vuoteen 1982, jolloin maassa otettiin käyttöön seka vaalijärjestelmä: valtakunnallinen äänestys + vaalikoulun äänestys.

Puheenjohtajan tehtävät ja valtuudet

Suomen valtio, josta on tullut parlamentaarinen presidentin tasavalta 1920-luvulla, voisi antaa esimerkin muille valtioille siitä, miten ylläpitää kaikkien hallinnonalojen poliittista tasapainoa. Vuoden 1919 perustuslain mukaan Suomen perustuslaissa määriteltiin selkeä toimivalta ja presidentin asema.

Suomen presidentillä on laillinen oikeus aloittaa lainsäädäntö, lähettämällä lakiluonnoksensa parlamentille. Eduskunnan jäsenten pyynnöstä voidaan lähettää hyväksyttäväksi presidentin lakiesitys, jonka tarkoituksena on analysoida ja keskustella Suomen korkeimmasta tai korkeimmasta valitusoikeudesta.

Suomen parlamentti

Parlamentti puolestaan ​​antaa lakeja ja lähettää ne allekirjoitettavaksi maan presidentille. Valtion päämiehellä on myös oikeus vedota korkeimpaan oikeuteen selvityksen tekemiseksi lain ytimestä. Lainsäädäntö, jota presidentti ei allekirjoita, lähetetään jälleen parlamenttiin, jossa ne on äänestettävä ehdottomalla enemmistöllä. Muuten lakia ei pidetä hyväksyttävänä.

Presidentin asetuksilla, päätöksillä ja määräyksillä on lainsäädäntövaltaa, mutta useimmissa tapauksissa tarvitaan hallituksen hyväksyntä. Presidentin vihkiminen tapahtuu Suomen parlamentin seinissä juhlallisessa ilmapiirissä. Valtuutettuaan valtionpäämiehelle on määritetty palkka, jonka määrä on kiinteä ja määräytyy asianomaisen lainsäädännön mukaan. Maakunnan puheenjohtajan toimikausi on 6 vuotta. Poliittisten esteiden puuttuessa vakiintunut presidentti voi toimia toisella aikavälillä. Perussäädöksessä ei säädetty presidentin ehdojen määrää koskevista rajoituksista. Henkilö, joka voitti vaalien tuloksena, olisi voinut olla useita peräkkäisiä termejä.

Suomen presidentin vastuualueita ovat seimien koollekutsuminen hätätilanteissa, Suomen parlamentin purkaminen, uusien parlamenttivaalien ilmoittaminen. Suomen presidentin tehtävänä on antaa armahdus, päättää kansalaisuuden myöntämisestä tai pidättämisestä, käyttää käytännössä oikeutta myöntää vapautus (vapautus täytäntöönpanosta tietyissä maan lakien tapauksissa).

Presidentti vastaa valtion valvonnasta koko valtion vallan järjestelmässä. Valtion päällikkö on välittäjän rooli kaikkien valtion valta-alueiden välillä.

Presidentti Ryuti ja armeija

Valtion päämies on maan asevoimien korkein komentaja.

Maiden presidentin vastuut kansainvälisellä areenalla ovat seuraavat:

  • nimittää suurlähettiläät ja konsulit ulkomaille;
  • hyväksyä ulkomaisten suurlähettiläiden valtakirjat;
  • sopimusten tekeminen, liitot ulkomaiden kanssa Suomen parlamentin hyväksynnällä;
  • Puheenjohtaja on valtuutettu julistamaan maan liikkeelle, määräämään sotilasoikeuden maassa, julistamaan sodan.

Suomen tasavallan presidentit

Kun parlamentti-presidentin tasavalta perustettiin valtion historiassa, oli 12 presidenttiä. Jokainen heistä oli vallassa jonkin aikaa ja hallitsi maata historian eri aikoina. Neljän poliittisen voiman edustajista tuli valtionpäämies: kansallinen progressiivinen puolue, Suomen keskus, Kansallinen koalitio ja sosiaalidemokraattinen puolue. Vain yksi niistä, Carl Gustav Mannerheim, Suomen tasavallan kuudes presidentti, oli puolueeton ja esitti itsenäisesti.

Puhemiehen ja parlamentin vaalipaikat

Maakunnan ensimmäisen presidentin Kaarlo Juho Stolbergin jälkeen puheenjohtajana toimi seuraavat henkilöt:

  • Lauri Christian Relander, hallitsi 1925-1931;
  • Per Evind Swinhoodwood toimi puheenjohtajana vuosina 1931–1937;
  • Kyosti Kallio oli tasavallan presidentti maaliskuussa 1937 19. joulukuuta 1940 (Neuvostoliiton ja Suomen sota 1939-40);
  • Risto Ryti oli toimistossa 19.12.1940-1.8.1944. Erosi Suomen vetäytymisen jälkeen sodasta;
  • Karl Gustav Emil Mannerheim, joka tuli presidentiksi joulukuussa 1944 ja piti tätä virkaa 4. maaliskuuta 1946 asti. Allekirjoitti armeijan Neuvostoliiton kanssa ja toi maan pois sodasta;
  • Juho Kusti Paasikivi, hallitus 1946-1956;
  • Urho Kaleva Kekkonen tuli valtionpäämieheksi maaliskuussa 1956 ja piti tätä virkaa pisimpänä vuoteen 1982 saakka;
  • Mauno Henrik Koivisto otti puheenjohtajaksi 27.1.1982 ja pysyi toimistossa 4 417 päivää maaliskuussa 1994;
  • Martti Ahtisaari tuli presidentiksi maaliskuussa 1994 ja pysyi tässä tehtävässä maaliskuussa 2000;
  • Tarja Halonen oli maan presidentti 12 vuotta, maaliskuusta 2000 maaliskuuhun 2012;
  • Sauli Niinistö on nykyinen presidentti. Toimikausi päättyy vuonna 2024.
Presidentti Mannerheim
Nykyinen presidentti

Suomen tasavallan presidentin valintamenettelyn ja toimikautensa innovaatiot määritellään maaliskuussa 2000 annetussa uudessa perustuslaissa. Uusi laki hyväksyi valtionpäämiehen valintamenettelyn suoran kansanäänestyksen tulosten perusteella. Kunkin puheenjohtajan toimikausi on 6 vuotta. Tästä lähtien jokainen valtion päämies ei voi pitää korkeaa asemaa yli kaksi termiä peräkkäin.

Residenssi

Valtionpäämiehen virallinen asuinpaikka on pääkaupungissa sijaitseva presidentinlinna. Samanaikaisesti presidentin asuinpaikkana on vuonna 1993 rakennettu Mäntuniemen presidentin asuinpaikka. Täällä asui Suomen presidentit Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen. Tänään asunnossa on nykyinen maan presidentti Sauli Niinistö.

Kaikista maan listatuista presidenteistä vain viisi jätti merkittävän paikan historiassa. Per Evind Swinhoodwoodia pidetään parlamentaarismin instituutin eturintamassa. Hallituksensa aikana kaikki kommunistisen puolueen osapuolet katosivat poliittisesta areenasta. Свинхувуд занимал активную антисоветскую позицию и ратовал за союз Финляндии с фашистскими режимами Италии и Германии. Ристо Рюти вошел в историю страны как президент, ввергнувший страну в пучину Второй мировой войны. Рюти стал единственным главой государства, который был впоследствии осужден за военные преступления.

Суд над Рюти

Карл Густав Маннергейм является исторической личностью в истории Финляндии. Благодаря ему Финляндия из провинциальной страны превратилась в полноправный субъект международного права. При Маннергейме - президенте государственного совета обороны - возрождается финская армия. В 1933 году за политические и военные заслуги Маннергейму присваивается высшее воинское звание фельдмаршал Финляндии. Благодаря усилиям президента Маннергейма Финская Республика не стала в 1944 году зоной оккупации советскими войсками, сохранив свою независимость.

Кекконен и Койвисто

Два других президента Урхо Калева Кекконен и Мауно Койвисто сделали из Финляндии образцовую картинку. Благодаря усилиям обоих, страна прочно заняла место на международной арене, войдя в Европейский Союз в качестве полноценного члена, сумела сохранить свой нейтральный статус.

Katso video: Presidentti P. E. Svinhufvud Mäntsälän kapinan radiopuhe (Maaliskuu 2024).