Vuoden 1941 tyypin yhdistetyn syklin torpedo 53-39 on ase, jota käytettiin pääasiassa Neuvostoliiton sukellusveneiden, hävittäjien ja merivoimien torpedolentokoneiden varustamiseen. Uusi Neuvostoliiton torpedo luotiin ottaen huomioon käytettävissä olevat tiedot, jotka saatiin Atlantin sotilasoperaatioiden aikana toisen maailmansodan ensimmäisen vaiheen aikana. Uusien aseiden pääasiallinen tarkoitus oli vihollisen suuret sotalaivat, kaupalliset ja rahtilaivat, joilla on suuri tonnimäärä, sukellusveneet ja rannikkoalueet sekä viestintä.
Syyt torpedon 53-39 luomiseen ja suunnitteluun
Tärkein syy uuden torpedon luomiseen oli laivaston vuonna 1938 hyväksymän tärkeimmän torpedon 53-38 epätyydyttävät suorituskykyominaisuudet. Nykyisen torpedon modernisointi toteutettiin Neuvostoliiton laivaston insinöörien tiimillä D.A: n johdolla. Kokryakova, V.D. Orlova ja N.N. Ostrovskii.
Voimalaitos päätettiin vaihtaa, jolloin ammukselle saatiin voimakkaampi kaasu-höyrylaitos. Combat-suorituskyky parani lisäämällä polttoainesäiliöiden tilavuutta, lisäämällä nopeutta ja lisäämällä varauksen tehoa, jolloin taivutuspään massa oli 300 kg. Indeksiin yhdistetyn jakson aikana otettiin vuonna 1941 otetun näytteen torpedo 53-39.
Neuvostoliiton suunnittelijat onnistuivat luomaan ennennäkemättömän voiman torpedo-aseita, joilla ei tuolloin ollut analogeja.
Neuvostoliiton torpedojen 53-39 1941 näytteen taktiset ja tekniset ominaisuudet
- Kaliiperi - 533 mm.
- Paino - 1800 kg.
- Taistelutason massa - 317 kg.
- Pituus - 7480 mm.
- Matkanopeus - 51/39/34 solmua.
- Kurssin alue on 4/8/10 km.
- Aivohalvauksen syvyys - 1 - 14 m.
- Moottori - höyrykaasu, teho - 485/230/168 hv
Korkeista taisteluominaisuuksista huolimatta uuden torpedon massamassatuotanto voitiin perustaa vasta vuonna 1943. Yhteensä sotavuosien aikana Neuvostoliiton sukellusveneillä ja merilentäjillä oli taisteluolosuhteissa 22 torpedoa, 53-39. Sodanjälkeisinä vuosina tällaisen torpedon tuotanto supistui.
Kuva torpedot
