Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina jatkavat avaruusaseiden kilpailua, mutta maat eivät ole kiinnostuneita luomaan sopimusta, jolla säännellään vallan käyttäytymistä avaruusominaisuuksilla.
Kylmän sodan avaruuskilpailu USA: n ja Neuvostoliiton välillä käynnistettiin vuonna 1957, jolloin tämän vuoden lokakuussa Neuvostoliitot lanseerivat maan ensimmäisen keinotekoisen satelliitin. Vuosisadalla on kolme kilpailijaa "korkeuden takavarikoimiseksi" avaruudessa: Kiina on liittynyt. Nyt maat ovat keskittyneet hienosäätöön satelliittien vastaisen aseiden taistelutoiminnoissa ja -ominaisuuksissa.
1900-luvun kaukaisen 50-luvun lopulla Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat rauhallisesti avaruusohjelmien kehittämisessä. Huolimatta avoimesta konfliktista, maat aloittivat tehostetun kahdenvälisen vakoilun. Valtojen ja muiden maiden johtajien keskuudessa laajalti julkistettujen valtuuksien välillä oli suora kilpailu.
Tilannetta muutti ilmakehän ydinkoe, jonka Yhdysvallat teki vuonna 1962 Tyynellämerellä ja joka kaatoi useita keinotekoisia maa-satelliitteja. Yhdysvaltain presidentti John Kennedy yhdisti tuolloin Neuvostoliiton kanssa päätöslauselman YK: n julistuksesta (päätöslauselma 1962 XVIII). Se oli ensimmäinen asiakirja, jossa säädettiin valtioiden toimintaa ulkoavaruuden etsinnässä ja käytössä. Pian Karibian kriisin yhteydessä otettiin käyttöön uusi sääntö: sopimus kieltää testit ilmakehässä. Ja vuonna 1967 Brežnev ja Johnson allekirjoittivat sopimuksen avaruudesta.
Avaruusaseiden kilpailu alkoi uudella voimalla 1970-luvulla, jolloin Neuvostoliitto ja Yhdysvallat tekivät aktiivisesti satelliittivastojen testejä. 70-luvun lopulla maat aloittivat neuvottelut strategisten aseiden rajoittamisesta satelliittien vastaisten aseohjelmien puitteissa, mutta sitten suurvallat eivät voineet edes sopia "avaruusaseiden" määritelmästä. Ja vuonna 1983, Ronald Reagan, Yhdysvallat käynnisti strategisen puolustusaloitteen. Mutta vuonna 1987 järjestettiin Neuvostoliiton-amerikkalainen kokous, jossa Gorbatšovin ja Reaganin maiden johtajat sopivat keskipitkän ja lyhyemmän kantaman ohjusten poistamisesta. Kilpailu kuoli lopulta Neuvostoliiton romahtamisen myötä.
21. vuosisadan avaruusalan kilpailu alkoi vuonna 2001. Yhdysvallat vetäytyi ABM-sopimuksesta, joka hallintonsa mukaan on vanhentunut, koska sopimuksessa kuvatut tekniikat ovat yleisesti saatavilla. XII-luvun alussa 10-luvun alussa johtavat avaruusvallat: Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina - vahvistivat valtiontukea avaruustoiminnalle. Edellä mainittu Kiina suoritti vuonna 2007 satelliittien vastaisten aseiden testejä maansa alueella. Osoitettu ASAT-järjestelmä mahdollistaa maapallon planeetan kiertoradalla sijaitsevat kohteet.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana avaruushankkeet ovat menneet pidemmälle: Yhdysvallat ja Venäjä käyttävät nyt avaruussukkulan miniversiota, jota ohjataan etänä ja joka ei tarjoa ohjaajaa. Tällainen drone, joka on lähentynyt keinotekoisten satelliittien kanssa alhaisilla nopeuksilla, voi muuttaa kiertorataa.
Alan ajoittaisen kehityksen takia, huolimatta rauhanomaisista ja erittäin läheisistä suhteista rahoitusalalla Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä, avaruusrotu voi johtaa konflikteihin maiden välillä. Huolimatta nykyisestä YK: n julistuksesta, joka koskee avaruuskäyttäytymistä ja Venäjän ja Kiinan tukea avaruusalan militarisointia koskevasta sopimuksesta, on vielä paljon eroja, alkaen "avaruusaseiden" käsitteestä.
Suurinta osaa modernin valtion tarvitsevasta ja nyt rauhallisessa suunnassa käytetystä avaruusteknologiasta voidaan käyttää myös sotilaallisiin tarkoituksiin.
Siksi on tärkeää olla samaa mieltä siitä, että tiettyjen teknologioiden puuttuminen eri maista on muodos- tettava avaruuskäytäntöjä.
Nykyään kansainväliset asiakirjat rajoittavat aseiden sijoittamista avaruuteen, mutta eivät vaikuta sellaisten maapohjaisten ohjelmien kehittämiseen, kuten ASAT. Analyytikko Henry Stimson aloitti avaruuspolitiikan sääntelyasiakirjan, ja myöhemmin Euroopan unioni kehitti oman versionsa asetuksesta, josta voisi tulla perusta YK: n julistuksen muutoksille. Monet kehitysmaat sekä Venäjä ja Kiina vastustavat kuitenkin useita esitettyjä ehdotuksia. Valtuudet kannattavat käytännesääntöjen rajoittamista avaruudessa siviili- ja kauppa-aloilla. Sotilaalliset avaruusohjelmat ovat kuitenkin tärkein syy tällaisten koodien luomiseen. Ja kaikki uudet pelaajat tulevat avaruuskilpailun areenalle. Uusia tekniikoita on tulossa yhä useammille maille, ja jotkut niistä eivät ole sitoutuneet käyttämään avaruuspotentiaaliaan rauhanomaisesti.
Uusi YK: n päätöslauselma voi säätää valtioiden käyttäytymistä avaruudessa, jossa otetaan huomioon kaikki uuden ajan ominaisuudet, teknologian kehityksen vauhti ja poliittinen näkökulma. Ja suurvaltojen tulisi osoittaa enemmän luottamusta ja enemmän vastuuta ulkoavaruuden käyttäytymisestä.
