YK perusti Maailman terveysjärjestön vuonna 1948 käsittelemään kansanterveyttä ja maailman väestön terveyttä koskevia kansainvälisiä kysymyksiä. Tällä hetkellä sillä on 193 jäsenvaltiota. WHO: n pääkonttori sijaitsee Genevessä.
WHO kehittää suunnitelmia, joita seuraa terveydenhuollon tutkimus, normien ja standardien laatiminen sekä terveydentilan seuranta ja arvioi muutosten dynamiikkaa. Osana WHO: ta on lähinnä YK: n jäsenvaltioita, mutta perusoikeuskirjan mukaan myös YK: n ulkopuoliset valtiot voidaan hyväksyä.
Maailman terveysjärjestön historia
Ensimmäinen elin, joka järjesti järjestäytyneen kansainvälisen yhteistyön näissä asioissa, oli nimeltään Konstantinopolin korkean terveydenhuollon neuvosto, joka perusti sen 1839. Hänen oli valvottava ulkomaisia aluksia paikallisissa satamissa ja toteutettava epidemian vastaisia toimenpiteitä, jotka estäisivät koleran ja ruttojen leviämisen. Myöhemmin samankaltaiset järjestöt loivat Marokon ja Egyptin.
Vuonna 1851 12 maata, mukaan lukien Venäjä, osallistui Pariisiin I kansainvälisessä terveyskonferenssissa. Kokouksen jälkeen päätettiin hyväksyä kansainvälinen terveyssopimus, joka auttaisi määrittämään Välimeren merikarantiinin. Tulokset saavutettiin kuitenkin vasta XIX-luvun lopulla.
1900-luvun alussa perustettiin kaksi hallitustenvälistä terveydenhuollon järjestöä, joita kutsuttiin Pan American Sanitary Bureau ja Public European Hygiene Bureau. Ne levittivät pääasiassa tietoa yleistä lääketieteellistä kysymystä (erityisesti tartuntataudit). Vuonna 1923 Geneveen liiton kansainvälinen terveysjärjestön järjestö aloitti toimintansa, ja vuonna 1946 New Yorkissa kansainvälinen terveysalan konferenssi päätti perustaa WHO: n. Tämän järjestön peruskirja ratifioitiin huhtikuussa 1948, ja siitä päivästä lähtien 7. huhtikuuta on tullut Maailman terveyspäivä.
WHO: n toiminta ja sen rooli maailmassa
Organisaatiota käsittelevät valokeilassa olevat tehtävät sisältävät paljon. Tärkeimpiä ovat:
- Tartuntatautien terveyden, sosiaalisen ja taloudellisen taakan vähentäminen (esimerkiksi Kaakkois-Aasian alueen maiden auttaminen);
- HI-viruksen / aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunta (malarian hävittämisohjelman puitteissa), isorokosten poistaminen maailmassa;
- Estää ja vähentää kroonisten, ei-tarttuvien tautien, mielenterveyden häiriöiden, väkivallan, vammojen ja näkövamman aiheuttamien sairauksien, vammaisuuden ja varhaisen kuoleman esiintyvyyttä;
- Sairastuvuuden ja kuolleisuuden vähentäminen ja terveyden parantaminen tärkeimmissä elämänvaiheissa sekä raskaus, synnytys, vastasyntyneen aika, lapsuus ja nuoruus sekä seksuaalisen ja lisääntymisterveyden parantaminen sekä aktiivisen ja terveellisen elämäntavan edistäminen kaikille ihmisille;
- Hätätilanteiden, luonnonkatastrofien, kriisien ja konfliktien terveysvaikutusten vähentäminen ja niiden sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten minimointi;
- Terveyden ja kehityksen edistäminen ja tupakointiin, tupakan torjuntaan, alkoholiin, huumeisiin ja muihin psykoaktiivisiin aineisiin liittyvien terveysriskien ehkäiseminen tai vähentäminen, epäterveellinen ruokavalio, fyysinen aktiivisuus ja vaaraton sukupuoli;
- Vaikutukset politiikkatoimien, WHO: n hankkeiden ja tieteellisten ohjelmien avulla, joilla pyritään parantamaan oikeudenmukaista terveyttä ja keskittymään vähätehokkaisiin ihmisiin, sukupuoliherkkiin ja oikeuksiin perustuviin lähestymistapoihin;
- Ensisijaisten ennaltaehkäisevien toimien tehostaminen ja vaikutukset julkisen sektorin hallintaan kaikilla aloilla, jotta voidaan vaikuttaa ympäristöön liittyviin terveysriskeihin.
- Ravitsemuksen, elintarviketurvallisuuden ja elintarviketurvallisuuden parantaminen koko elämän ajan ja kansanterveyden sekä kansanterveyden ja kestävän kehityksen ylläpitäminen;
- Terveyspalvelujen suorituskyvyn parantaminen parantamalla WHO: n johtoa, rahoitusta, henkilöstöä ja johtamista luotettavilla ja helposti saatavilla olevilla todisteilla ja tutkimustuloksilla.
Maailman terveysjärjestön tärkeimmät tehtävät
Tavoitteensa saavuttamiseksi WHO suorittaa seuraavat päätoiminnot:
- Johdon roolien tarjoaminen terveydelle kriittisissä kysymyksissä sekä kumppanuuksien ja yhteistyön kehittäminen paikoissa, joissa tarvitaan kollektiivisia toimia.
- Tutkimusohjelmien kehittäminen ja palkkioiden kannustaminen, arvokasta tietoa kehittäminen ja levittäminen;
- Standardien ja standardien laatiminen, niiden noudattamisen tukeminen ja asianmukaisen valvonnan toteuttaminen;
- Eettisten käsitteiden yhdistäminen näyttöön perustuviin politiikan kehittämis käsitteisiin;
- Teknisten laitteiden tarjoaminen, muutosten aktivointi ja kestävien institutionaalisten valmiuksien rakentaminen;
- Terveydenhuollon olosuhteiden valvonta ja muutosten dynamiikan arviointi.
Näitä keskeisiä tavoitteita ja tehtäviä sekä muita maailmanlaajuisia velvoitteita käsitellään useimmissa WHO: n pääjohtajan alaisuudessa. Lisäksi terveyspolitiikka heijastuu yleiseen työohjelmaan. Terveydenhuollon tiedot, perustiedot työohjelmien rakenteesta koko organisaatiossa, budjetti, resurssit, osallistujamaiden julkaisut, ohjelmat ja hankkeet, suuntaviivat ja tulokset ovat myös saatavilla.
WHO-ohjelma: keskeiset kohdat
Maailman terveysjärjestö toimii jatkuvasti kasvavissa ja nopeasti muuttuvissa olosuhteissa. Kansanterveystoimilla ei ole selkeitä rajoja ja ne koskevat monia muita aloja, jotka vaikuttavat terveyteen liittyviin mahdollisuuksiin ja tuloksiin. Organisaatioon kohdistuvien haasteiden ratkaisemiseksi WHO: n työohjelmaa käytetään kuudella alalla: kaksi tehtävää terveydenhuoltoalalla, kaksi strategista tarvetta ja kaksi operatiivista lähestymistapaa.
Ohjelma on:
- Kehittämisen edistämisessä;
- Terveysturvan vahvistamisessa;
- Terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamisessa;
- Tieteellisen tutkimuksen, tiedon ja tosiasiallisen tiedon tulosten hyödyntämisessä;
- Kumppanuuksien vahvistamisessa;
- Toiminnan tulosten parantamisessa.
WHO: n hallintoelimet
Maailman terveysjärjestö on Maailman terveysjärjestön ylin elin, joka on vastuussa päätöksenteosta. Sen vuotuiset istunnot, joissa osallistuvat useimpien kaikkien jäsenvaltioiden edustustot, pidetään pääsääntöisesti Genevessä, Sveitsissä. Terveyskokouksen tehtävänä on määritellä yleiset toimintalinjat Maailman terveysjärjestön toiminnassa. Terveökokous nimittää pääjohtajan, joka valvoo organisaation rahoituspolitiikkaa, sekä tarkastelee ja hyväksyy ohjelmaluonnokset. Lisäksi se tarkastelee johtokunnan laatimia raportteja.
Johtoryhmässä on 34 jäsentä, jotka ovat teknisesti päteviä terveydenhuollon ammattilaisia, jotka valitaan kolmivuotiskaudeksi. Tammikuussa pidetyssä komitean tärkeimmässä istunnossa esityslista sovitaan ennen terveysneuvoston tulevaa istuntoa ja yleiskokouksen päätöslauselmien hyväksymistä. Toisessa, lyhyemmässä istunnossa, joka pidettiin toukokuussa, käsitellään hallintoon liittyviä kysymyksiä. Komitean tärkeimmät tehtävät ovat yleiskokouksen hyväksymien päätösten ja politiikkojen täytäntöönpano, neuvoa-antavan avun antaminen ja yleinen tuki sen toiminnalle.
Maailman terveysjärjestön sihteeristössä on noin 8 000 asiantuntijaa terveydenhuollon alalla, mutta myös muilta aloilta. Lisäksi siihen kuuluvat muut päätoimipaikassa työskennellyt määräaikaisilla sopimuksilla työskentelevät henkilöt, WHO: n alueellisen toimiston kaikki alueelliset johtajat ja jotkut muut valtiot. Organisaatiota johtaa yleiskokouksen nimeämä pääjohtaja, jota edustaa toimeenpaneva komitea.
Ainoastaan aktiivisen, rakentavan ja johdonmukaisen toiminnan koko ihmiskunnan eduksi voi auttaa kaikkia ihmisiä pysymään aina terveydessä ja onnellisuudessa. Tämä on Maailman terveysjärjestön oppi, joka voi olla kaikkien ymmärrettävää ja kaikkien saatavilla. Jotta kaikki organisaatiolle osoitetut tehtävät voidaan toteuttaa, kaikki hallitukset ja kansat voivat tehdä yhteisiä ponnisteluja.
