Kuten useimmat Latinalaisen Amerikan maat, Kuuba on jo pitkään ollut Espanjan siirtomaa. Lähes viiden vuosisadan ajan, 1511-1895, maata hallitsi espanjalaiset, koska saari oli heidän omaisuutensa. Vuosisatojen pituinen Espanjan ylivalta romahti XIX-luvun puolivälissä kansallisen vapautusliikkeen alkaessa, joka ei ottanut pelkästään Kuubaa, vaan käytännössä koko läntistä pallonpuoliskoa.
Saaren kansallinen vapautusliike johti täydelliseen itsenäisyyden sotaan, jossa kansalliset isänmaalliset voimat pystyivät ravistelemaan espanjalaista hallintoa. Voitto oli epätäydellinen, vain rajoittamalla espanjalaisen kuvernöörin voimaa. Ensimmäistä kertaa historiansa aikana maa sai valtion elimet, mukaan lukien Kuuban puheenjohtajuus. Kuitenkin espanjalaisten toteuttamat hallinnolliset poliittiset uudistukset osoittautuivat huijauksiksi ja olivat muodollisia. Saaren päävaltuutettu säilyi Espanjan pääjohtajana.
Tästä lähtien saaresta tulee ikääntyvän metropolin ja Yhdysvaltojen välisten geopoliittisten ristiriitojen sotku, joka pyrki laajentamaan vaikutusvaltaansa koko läntisellä pallonpuoliskolla. Espanjan vallan päättyminen saarella oli uusi vapautusota, joka puhkesi vuonna 1895. Espanja menettää vihdoin kapinallisten siirtokuntien hallinnan Espanjan ja Amerikan sodan 1898 tappion seurauksena. Virallisesti Kuuba vapautuu, mutta nykyisen perustuslain mukaan maa kuuluu Yhdysvaltain poliittisen vaikutusvallan piiriin. Espanjan joukkojen ja hallinnon sijasta saarella esiintyy amerikkalaisia joukkoja, ja maata hallitsee kolme vuotta amerikkalainen sotilashallinto.
Ensimmäiset republikaanien presidentit
Uuden maan historia alkaa XX luvun alusta. Poistuessamme espanjalaisesta ylivalta, maa liikkuu polkemalla demokraattiseksi valtioksi. Yhdysvaltain hallinnon suojeluksessa, jota johtaa kenraali Edward Wood, saarelle muodostuu uusi poliittinen luokka. Kansallisen vapautusliikkeen johtajasta tulee Havannan republikaaninen puolue, jota johtaa amerikkalainen suojelija, republikaani Thomas Estrada Palma. Sama henkilö tulee uuden 1902-luvun aattona pidettyjen presidentinvaalien voittajaksi. Kuuban ensimmäinen presidentti otti virallisesti virkaansa 20. toukokuuta 1902 ja pysyi tehtävässään 28. syyskuuta 1906 saakka. Juuri näin oli ensimmäinen Kuuban tasavalta.
Presidentti Palma järjesti maan johtavan Kuuban yhteiskunnan koko amerikkalaisuuden. Huolimatta siitä, että valittu valtionpäämies oli ristiriidassa useimpien maan poliittisten puolueiden politiikkojen kanssa, Thomas Estrada Palma valittiin uudelleen toiseksi kaudeksi. Tätä helpotti paitsi onnistunut valtion vallan ulkopolitiikka myös maan sisäisten asioiden pätevä hallinta. Kuuban ensimmäisen presidentin aikakausi oli kuitenkin lyhytikäinen. Tasavallan loppu ja maan demokratisoitumisen onnistunut vaihe asettivat vallankaappauksen, jota johti opposition liberaali liike. Poliittisen kaaoksen olosuhteissa ja epävakaassa yhteiskunnallisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa amerikkalaiset joukot tuotiin maahan. Kuuban ensimmäinen presidentti ja hallitus joutuivat eroamaan.
Saaren seuraavan miehityksen aika kesti vuoteen 1909 saakka. Kuubassa toimi koko tämän ajan suora presidentinhallinto. Valkoiseen taloon nimitetty väliaikainen kuvernööri oli saaren ylin valta ja ainoa edustaja. Kubaa hallitsi täysin kahden vuoden ja 107 päivän ajan kuvernööri Charles Edward Magun.
Vuonna 1908 amerikkalaiset ottivat jälleen aloitteen ja jättivät kuubalaiset päättämään omasta kohtalostaan. Maassa palautettiin tasavallan hallitusmuoto, joka johti ennen kaikkea presidentinvaalien järjestämiseen. Vaalikilpailun voittaja oli vapaan puolueen edustaja José Miguel Gomez, joka tuli tasavallan toiseksi presidentiksi.
Korkeimman valtiovierailun José Miguel Gomezin saapuessa maan presidentin asema alkaa menettää poliittista painoaan. Uusi valtionpäämies osallistui korruptiota koskeviin skandaaleihin, jotka liittyivät maan jakeluun Yhdysvaltojen myönnytyksiin. Presidentin Gomezin poliittinen elämästä tulee kuitenkin sosiaalisten, yhteiskunnallisten ja siviilien välisten ristiriitaisuuksien kohtaus, ja afrikkalaisamerikkalaisten kansalaisyhteiskunta on kasvamassa. Poliittisten puolueiden perustamista kieltävä laki on vastaus maan värillisen väestön poliittisen toiminnan kasvuun. Kuuban toinen presidentti on jättänyt epäselvän merkin maan historiaan. Suosittu suosio on hidastunut jatkuvasti, kun amerikkalaisten suojelijoiden ja kotimaisen oppositio liikkuu jatkuvasti sivulta toiselle. Tämä johti siihen, että myöhemmissä presidentinvaaleissa liberaalit epäonnistuivat konservatiivisesti. Konservatiivipuolueen edustaja Mario Garcia Menocal (hallitsi 1913-1921) tuli maan uudeksi presidentiksi.
Maan pääkaupungin aikakausi liittyy Kuuban tasavallan kolmannen presidentin nimeen. Hallituksen menestys antoi taloudelliset edellytykset. Ensimmäisen maailmansodan aattona sokerin maailmanmarkkinahinnat, jotka olivat Kuuban valuuttatulojen pääasiallinen lähde, nousivat nopeasti. Maa esittelee oman kansallisen valuuttansa - Kuuban peson. Havannassa on rakennuspalikoita, rakennettu valtateitä ja rautateitä. Talouskehityksen jälkeen Mario Garcia Menokal valittiin uudelleen toiseksi toimikaudeksi. Nopean kasvun jälkeen, jota seurasi taloudellinen taantuma. Saaren sokeriteollisuus oli konkurssin laidalla. Pankkisektorin epäonnistuneet uudistukset johtivat koko maan pankkijärjestelmän romahtamiseen. Kriisin ohella Amerikan pääkaupunki saapui Kuubaan, jolloin pienen valtion talous oli täysin taloudellinen ja poliittinen riippuvuus Washingtonista.
Menokal käänsi Kuuban presidenttinä kahdeksi peräkkäiseksi kaudeksi, ja se käänsi Kuuban erääntyneestä provinssista Amerikan eliittiyhtiöklubiksi. Amerikan suurimmat pankit ovat sijoittuneet Kuubaan, suurten yritysten ja yritysten toimistot ovat ilmestyneet. Kotimaan tilanteessa kolmannen presidentin politiikka oli kuitenkin epäonnistunut. Seuraavissa presidentinvaaleissa voittaja oli Alfredo Sayas y Alfonso, joka toimi maan varatoimitusjohtajana vuosina 1909-1913.
Diktatuurin aikakauden alku
Konservatiivien voimaantulo merkitsi muutosta maan poliittisessa kurssissa, joka perustui kaikkien talouden alojen kansallistamiseen. Kuuba, joka oli tuolloin tullut epävirallinen amerikkalainen siirtokunta, liukui vähitellen suurten amerikkalaisten monopolien raaka-aineen lisäyksen asemaan. Alfredo Sayas-y-Alfonso, joka 20. toukokuuta 1921 aloitti maan presidenttinä, tuli oligarkian linnoitukseksi. Valtion yleisen köyhtymisen taustalla yritysten rakenteita ja yrityksiä lähellä olevat pääomat kasvoivat nopeasti. Saarella radikaalit elementit, liikkeet ja organisaatiot, jotka julistivat oligarkian voiman kaatumisen, alkoivat jälleen aktivoitua.
Seuraavasta vallankumouksesta Kuuba pelastettiin vuoden 1925 presidentinvaaleilla, jotka voitti Gerardo Machado. Tästä lähtien Kuuba siirtyy radikaalien liberaalien uudistusten ajaksi, jonka tavoitteena on demokratisoituminen. Kuitenkin pian maan poliittisen eliitin toiveet korvattiin pettymyksellä. Neljäs presidentti löysi nopeasti kertomuksensa. Poliittisia sortotoimia tehtiin maassa, oppositiopuolueet, ammattiliitot ja liikkeet olivat hajallaan ja kiellettyjä. Suuren masennuksen aalto, joka saavutti Kuuban 1930-luvun alussa, vaikutti räjähtävän vallankumouksellisen tilanteen syntymiseen maassa. Machadon säännön tulos oli yleinen lakko 20. maaliskuuta 1930.
Maaliskuussa 1933 Machado oli ollut presidentti kahden kerran peräkkäin, ja hän joutui lopettamaan poliittisen uransa. Fulgencio Batista astuu Kuuban poliittiseen areenaan. Koko ihmisen nimi liittyy Kuubaan. Fulgencio Batista aloittaa pian Kuuban armeijan päällikkönä poliittisen uran Kuban armeijan kersanttina. Ei kaukana on päivä, jolloin entinen kersantti tulee maan presidentiksi, ja sen jälkeen hän ottaa diktaattorin tehtävät.
Samaan aikaan maassa oli vakava poliittinen kriisi. Presidentin Cescendesin valta maassa lyhyen ajan kuluessa tämä väliaikainen työntekijä korvattiin pian uskollisemmalla poliittisella hahmolla kuubalaisia kohtaan. Vuoteen 1936 asti maa oli niin sanotun väliaikaisen hallituksen vallassa. Valtion päämiehen, eri poliittisen vakuuttamisen omaavien henkilöiden kohdalla joka kerta, kun ilmestyi uusi luku, joka lupasi lopettaa valtion vallan hyppyn. Ainoa merkittävä kuva Kuuban poliittisessa Olympusissa oli tällä hetkellä Ramon Grau San Marti. Tämä mies toimi maan presidenttinä 127 päivän ajan. Hänen jälkeensä vallankumouksen poliittinen kriisi jatkui toukokuuhun 1936, jolloin Kuuban tasavallan toinen presidentti José Miguel Gomez tuli jälleen Kuuban presidentiksi. Mutta kirjaimellisesti 7 kuukauden kuluttua hänet korvattiin Federico Laredo Bru, joka edustaa kansallista unionia. Kaikkiaan Kuuban väliaikainen hallitus ja tärkeimmät viranomaiset olivat koko tämän ajan ylioppilaskunnan ja Kuuban armeijan johdon valvonnassa.
Kuuban taloudellisen ja poliittisen kukoistuksen vuodet
Vuodesta 1936-1944 Kuuba löysi lopulta poliittisen rauhan ja taloudellisen vakauden. Fulgencio Batistan määräysvallassa oli tosiasiallisesti maa, joka oli Federico Laredo Brun presidentti Kuubassa, ja myös julkisyhteisöt toimivat. Koko valtion laitteiston alistaminen tahtoonsa ja Washingtonin rajoittamaton tuki, Batista voittaa 1940 presidentinvaalit.
Batista tulee valtaan maassa, jossa on ankara poliittinen sensuuria, ei ole käytännössä mitään vastustusta. Tätä taustaa vasten maassa on kuitenkin vaikea huomata vakavia muutoksia sekä yhteiskunnallisissa että poliittisissa kysymyksissä. Hallitsevan hallinnon merkittävin askel oli suuri amnestia, joka viittaa poliittisiin vankeihin. Tänä aikana oppositiopuolueet lähtevät maanalaisesta. Seuraavien vuoden 1940 presidentinvaalien aattona perustuslakikokous aloittaa työnsä, joka koostuu 76 edustajasta, jotka edustavat 9 poliittista puoluetta ja liikkeitä. Parlamenttien jäsenten työn tulos oli vuoden 1940 perustuslaki, joka oikeutti valtion vallan maassa ja nimitti kaikkien poliittisen prosessin osanottajien valtuudet.
Batistan valinta Kuuban tasavallan yhdeksänneksi presidentiksi pidettiin uudessa peruslaissa määrätyllä tavalla. Neljä vuotta Batistan (1940-1944) puheenjohtajakaudella on tullut maan taloudellisen ja poliittisen läpimurron aikaan. Saavutetuista menestyksistä huolimatta Fulgencio Batista menetti seuraavat vaalit ja katosi poliittisesta areenasta pitkään 8 vuotta. Hänen jälkeen maan korkein asema oli seuraavien henkilöiden hallussa:
- Ramon Grau San Martin toimi Kuuban presidenttinä lokakuussa 1944–1948;
- Carlos Prio Sokarres aloitti presidenttinä 10. lokakuuta 1948. Fulgencio Batistan johtama sotilas johti maaliskuussa 1952.
Vuonna 1952 maa syöksyi uuden vallankaappauksen kuiluun, jota johti Batista, joka päätti juosta uudelleen maan presidentiksi, mutta hävisi selvästi vastustajilleen.
Nykyisen maan presidentin poistaminen vallasta Batista julisti itsensä väliaikaiseksi presidentiksi kahdeksi vuodeksi. Kun Batista palataan uudelleen puheenjohtajakauteen, Kuubasta tulee pelimaailman pääkaupunki, joka on huumeiden ja aseiden jälleenmyyjien kauttakulkupiste. Havannassa laiton pääoma pyörii kaikkialta läntisestä pallonpuoliskosta. Yhdysvaltain pääoma hallitsee täysin maan taloutta, mukaan lukien talouden tärkeimmät ja strategiset sektorit. Amerikan investointien määrä Kuuban talousalalla vuonna 1958 oli yli miljardi dollaria. Batistan poliittinen hallinto perustui mafian rakenteisiin ja sai valtavia voittoja ja takuita välittäjänä. Rikkaiden maanomistajien käsissä lähes kaikki sopivat maatalousmaan ja maan viljelyyn. Yhden henkilön diktatuuria käytännössä perustettiin maahan.
Samalla Fulgencio Batista, nähdessään hänen suosionsa nopean vähenemisen, yritti antaa demokraattisen lähipiirinsä hänen hallintonsa. Vuonna 1954 järjestettiin säännöllisiä presidentinvaaleja maassa, jossa vain yksi ehdokas voitti - nykyinen presidentti Fulgencio Batista. Kaikissa seuraavina vuosina Batistan hallinto taisteli aktiivisesti maan vallankumouksellista liikettä vastaan, jota kommunistit johtivat. Vastakkainasettelun lopullinen oli vuoden 1958 lopun tapahtumat, kun vallankumoukselliset voimat lähestyivät pääkaupunkia Havannassa. Maan kahdennentoista presidentti Fulgencio Batista pakeni maasta 1. tammikuuta 1959. Vallankumouksellisen kaaoksen olosuhteissa maata johti väliaikainen presidentti Manuel Urrutia Lleo, joka oli korkeimmalla viralla 196 päivää, kunnes uusia presidentinvaaleja pidettiin maassa.
Vallankumouksellinen Kuuba ja puheenjohtajavaltio
Ensimmäiset presidentinvaalit voittoisan vallankumouksen maassa järjestettiin heinäkuussa 1959. Sosialistien ja kommunistien ylivoimaisella ylivoimaisuudella Osvaldo Dorticos Torrado tuli ainoaksi ehdokkaaksi vaaleissa. Hän edusti Kuuban kansan sosialistista puoluetta. Valtion päämiehen asema maassa virallisesti kuului presidentille, mutta kaikki valta kuului kokonaan Fidel Castrolle, joka johti Kuuban tasavallan ministerineuvostoa.
Puheenjohtajuuden osalta tämä asema vallitsi valtion sähköjärjestelmässä vuoteen 1976 saakka. Neljännentoista Kuuban presidentin seuraaja oli Fidel Castro, joka tuli valtioneuvoston puheenjohtajaksi. Virallisesti presidentin virka on poistettu tästä hetkestä lähtien, ja kaikki valtion elimet on määritelty uudessa vuoden 1976 perustuslaissa. Fidel Castro säilytti korkeimman johtotehtävänsä muutetulla nimellä vuoteen 2008 saakka. Valtioneuvoston puheenjohtajan tehtävät, jotka vertaavat täysin sen tavoitteita ja tavoitteita Kuuban kommunistisen puolueen ohjelmaan ja ovat kaikkien tärkeimpien valtiorakenteiden johtaja, ovat laajentuneet.
Maan kohtalo oli kommunistisen hallinnon käsissä, joka muuttui nopeasti diktatuuriksi. Kaikki maan johtavat virat olivat miehensä perheenjäsenten ja Castron yhteistyökumppaneiden vallassa vallankumouksellisessa taistelussa. Esimerkiksi Fidelin veli Raul Castro Ruzista tuli puolustusministeri ja vastasi maan puolustuksesta.
Kaikki muut presidentin asemaa vastaavat valtuudet ja tehtävät siirrettiin Kuuban tasavallan valtioneuvoston puheenjohtajalle. Fidel Castro kokoontui käsissään kaikki hallituksen säikeet. Fidel Castro järjesti ja yhdisti seuraavat virat koko valta-ajansa aikana:
- Kuuban tasavallan pääministeri 1959-1976;
- Kuuban tasavallan ministerineuvoston puheenjohtaja vuodesta 1976 vuoteen 2008;
- Kuuban valtioneuvoston puheenjohtaja (hallituksen vuosien 1976-2008).
Maan ainoa hallitseva puolue on Kuuban kommunistinen puolue, jonka rooli valtion hallinnossa on valtava. Itse maa liikkuu luottavaisesti sosialistisen yhteiskunnan rakentamisen tiellä. Valtionpäämiehen valtuudet perustuslain mukaisten vuoden 2002 muutosten mukaisesti ovat seuraavat:
- Valtion edustus kansainvälisellä areenalla;
- ulkomaisten maiden suurlähettiläiden valtakirjojen vastaanottaminen;
- käyttävät tasavallan asevoimien päällikön valtuuksia;
- tarvittaessa kansallisen puolustusneuvoston johtaja.
Kuuban hallituksen johtajana Castron viranomaiset olivat rajattomat. Asetukset, presidentin määräykset (valtioneuvoston puheenjohtaja) ovat voimassa olevia säädöksiä. Ministerineuvoston puheenjohtajan toimivaltaan Fidel Castro järjestää ministerineuvoston työtä, joka valvoo kaikkia maan elämää ja aloja.
Fidel Castron etuja ovat muun muassa onnistunut maatalousuudistus, tärkeimpien talouden alojen kansallistaminen. На Кубе были проведены масштабные социально-общественные преобразования, коснувшиеся системы образования и медицины. Достижением Кастро можно считать выход Кубы из политической изоляции. Однако дипломатические отношения со своим давним патроном Куба сумела восстановить уже после ухода Кастро с высших руководящих постов. Уйдя с политической арены, Фидель Кастро продолжал до 2011 года оставаться Первым Секретарем Центрального Комитета Коммунистической Партии Кубы. Скончался лидер коммунистической Кубы 25 ноября 2018 года в возрасте 90 лет.
Преемником Кастро на посту Председателя Государственного Совета в 2006 году становится его брат - Рауль Кастро, соратник Фиделя по революционному прошлому. В 2011 году Рауль Кастро возглавил Коммунистическую Партию Кубы, а в 2013 году был переизбран на второй срок в качестве Председателя Государственного Совета.
Резиденция нынешнего главы государства находится в старом правительственном квартале кубинской столицы. Здесь рядом со зданием Сената находится Совет Министров, Национальный Совет обороны и аппарат Председателя Государственного Совета.
