Toisen maailmansodan jälkeen tuli selväksi, että vanhat taktiikat, joita maailman maat käyttävät 1900-luvun alusta lähtien, ovat täysin sopimattomia käytettäväksi nykyaikaisissa sodissa. Ilmailun ja panssaroitujen ajoneuvojen nopea kehitys sekä niiden vuorovaikutuksen periaatteet, jotka todistettiin ja todistettiin 20. vuosisadan suurimman konfliktin aikana, muodostivat uuden opin. Tämä oppi käytettiin Israelin menestyksekkäästi niin sanotussa 1967-luvun sodassa.
Kuuden päivän sodan tausta ja syyt
Nykyaikaisen arabien ja Israelin suhteiden historia juontaa juurensa vuonna 1948, jolloin Israelin valtio muodostui. Tämän valtion muodostuminen aiheutti suurta tyytymättömyyttä palestiinalaisten arabiväestön sekä Syyrian ja Egyptin keskuudessa, joilla oli näkemyksiä näistä maista ja halusivat liittolaisiaan. Juuri tätä tarkoitusta varten Israelin arabialaiset naapurit alkoivat vihamielisyyttä tavoitteenaan takavarikoida alue (todelliset taistelut alkoivat vuonna 1947, vuonna 1948 he ottivat vastaan sodan juutalaisvaltiota vastaan). Israelin voitto sodassa ei kuitenkaan sallinut arabien "ratkaista juutalaista kysymystä" edes silloin.
Suezin kriisi ja lyhyen aikavälin sota lisäävät merkittävästi vihamielisyyttä Israelin ja Egyptin välillä, jotka olivat tämän konfliktin vastakkaisia puolia. Toinen tärkeä seuraus oli Egyptin erottaminen länsimaisista maista ja lähentyminen Neuvostoliiton kanssa, joka antoi maalle merkittävää taloudellista apua. Samalla Egypti oli lähempänä Syyriaa ja useita muita arabivaltioita. Marraskuussa 1966 Egypti ja Syyria allekirjoittivat kahden maan välisen sotilasliiton.
1960-luvun alkupuoliskolla Egyptin suhteet Israeliin jonkin verran vakiintuivat ja pian maiden välinen jännitys lähes lakkasi.
Israelin ja Syyrian väliset suhteet heikkenivät kuitenkin nopeasti. Konfliktiin oli useita syitä. Ensimmäinen ja ehkä tärkein oli vesivarojen ongelma. Pommituksen allekirjoittamisen jälkeen vuonna 1949 Jordan-joen suu osoittautui näiden maiden välisen demilitarisoidun alueen alueelle. Tämä joki ruokki Kinneret-järveä, joka sijaitsi osittain Israelissa ja jolla oli vakava vaikutus valtion taloudelliseen ja taloudelliseen elämään. Syyrian tekemä työ Jordanin joen sängyn vaihtamiseksi sen veden siirtämiseksi järvestä aiheutti kovaa raja konfliktia, joka huipentui Israelin voittoon. Toinen syy oli molempien maiden halu saada täysi määräysvalta demilitarisoidulla vyöhykkeellä. Kolmas syy oli, että Syyria tuki arabien partisaaneja Israelissa, mukaan lukien Palestiinan vapautusjärjestö (PLO). Syyrian ja Israelin välisellä rajalla 1967-luvun alussa tapahtuneet aseelliset yhteenotot tulivat yhä useammin, ja ne kehittyivät toisinaan täysivaltaisiksi sotilasoperaatioiksi tankkien, ilma-alusten ja tykistön avulla.
Toukokuussa 1967 Egypti varoitti Neuvostoliittoa siitä, että Israel valmistelee sotaa Syyriaa vastaan, josta hän keskittyi 10–13 prikaatista Syyrian rajalle. Tässä suhteessa Egyptin johto oli pakko aloittaa joukkojen mobilisointi ja keskittyminen Siinain alueelle Israelin rajalle. Näillä toimenpiteillä oli ehkäiseviä toimenpiteitä Israelille.
Vastauksena Egyptin ja Syyrian mobilisointiin Israelissa otettiin käyttöön mobilisointi. Tämän jälkeen alun ja Jordanian mobilisointi ei erotu myöskään myötätuntoa Israelissa. Myös Algeria liittyi Israeliin kohdistettuun koalitioon ja lähetti joukkonsa Egyptiin, Siinain niemimaalle, Sudaniin ja Irakiin, joka muutti joukkoja Jordaniaan. Näin ollen kokonaiskuva tulevasta konfliktista oli lähes muodostunut. Israelin oli taisteltava lähinnä sitä ympäröiviä vihamielisiä valtioita vastaan.
Samalla Egyptin johdon vaatimuksesta YK: n rauhanturvajoukot poistettiin Siinain vyöhykkeeltä, ja kesäkuun alkuun mennessä Israelin raja oli lähes täysin auki. Nyt konflikti oli lähes väistämätön.
Sota tuli tosiasia (5. kesäkuuta 1967)
Kesäkuun 5. päivään 1967 saakka Israelin johdolle tuli selväksi, että sota alkaa lähipäivinä, ellei tunteina. Tämä vahvistettiin Egyptin joukkojen hyökkäysten alussa Siinain edessä. Jos arabimaiden joukot hyökkäsivät samanaikaisesti Israelia vastaan kaikilta puolilta, seuraukset sille olisivat kaikkein kauheimpia, koska absoluuttinen mahdottomuus torjua hyökkäys samanaikaisesti kaikilla rintamilla.
Saavuttaakseen vihollisen ja aiheuttamalla hänelle ennaltaehkäisevän iskun sekä neutraloimalla hänen lentokoneensa, jos mahdollista, Israelin ilmavoimat, puolustusministerin Moshe Dayanin (yksi nykyaikaisen blitzkriegin Israelin opin kirjoittajista) hyväksynnällä, suoritti Moked. Tämä toimenpide oli suunnattu Egyptin ilmavoimia vastaan. Ensimmäisen hyökkäyslennon "Mirage" aalto lähti lähetystyöhön klo 7 Israelin aikaa. Jo 7:45, he yhtäkkiä hyökkäsivät useisiin egyptiläisiin lentopaikkoihin käyttäen erityisiä betonipommeja poistaakseen niiden kiitotiet. Sen jälkeen Egyptin ilmailulle tehtiin voimakkaita ilmakuvia, minkä seurauksena kesäkuun loppuun mennessä Egyptin lentoliikenteen tappiot olivat noin 420 autoa, ja Israel - vain 20.
Noin klo 11 Israelin lentokentät ja sotilaalliset laitokset alkoivat lentää lentoliikenteessä Jordaniassa, Syyriassa ja Irakissa. Samana päivänä lakot kuitenkin aiheutuivat myös heidän lentoasemiltaan, kun taas lentoliikenteen tappiot olivat myös huomattavasti korkeammat kuin israelilaiset. Niinpä ensimmäisenä päivänä Israel otti olennaisesti ilmiön, joka oli tärkeä osa uutta sotilaallista oppia. Jo kesäkuun 5. päivänä Israelin vastaisen liittouman mailla ei ollut käytännössä tilaisuutta hyökätä Israeliin, koska luotettavan ilmakannen puuttuminen teki siitä täysin mahdoton.
Sinai Frontissa, 5. kesäkuuta, alkoi taistelu Egyptin ja Israelin joukkojen välillä. Tässä Israelin puolelta keskitettiin 14 prikaati, jotka päivän ensimmäisellä puoliskolla hillitsivät onnistuneesti Egyptin painetta. Sitten Israelin hyökkäys alkoi sekä Gazassa että länteen Siinain niemimaan kautta. Täällä suunniteltiin Suezin kanavalle mennä salamannopeasti lyhimmän reitin varrella ja leikattiin osia, jotka sijaitsevat niemimaan eteläosassa muualta Egyptistä.
Samalla taistelut puhkesivat itse Jerusalemissa. Täällä arabi-legio tuli taisteluun käyttäen huhmareita hyökätä länsimaista Israelin osaa kaupungista. Tältä osin lähetettiin kolme prikaati Jerusalemin israelilaiseen varuskuntaan, joka kääntyi melko nopeasti vuoron hyväksi. Kesäkuun loppuun mennessä Israelin paratrooperit onnistuivat pääsemään vanhaankaupunkiin, koputtamalla arabit pois alueeltaan.
Syyrian edessä Golanin korkeuksien alueella ei tapahtunut suuria muutoksia. Taistelujen ensimmäisenä päivänä osapuolet vaihtoivat vain tykistövaikutuksia.
Vihollisuuksien kehittyminen (6.-8. Kesäkuuta 1967)
Kello 12.6.1967 Sinai-joen rannalla Israelin joukot pystyivät tarttumaan Gazaan täysin ja jakamaan lisää joukkoja Sueziin. Tällä hetkellä taistelut olivat jo käynnissä Rafah ja El-Arish, jotka otettiin päivän päätteeksi. Myös Siinain keskustassa, 6. kesäkuuta, toinen Egyptin moottoriajoneuvojen jalkaväen divisioonaa ympäröi ja voitti. Tämän seurauksena oli olemassa aukko, jossa Israelin säiliöyksiköt ryntäsivät, pian kohtaamaan täällä vastarintaa kolmannen Egyptin jalkaväen osastolta.
Samalla osa Israelin säiliöjoukoista, jotka toimivat Sinai-etelässä, kääntyivät lounaaseen, jotta voitiin katkaista niemimaan eteläpuolella toimivat Egyptin joukot ja alkoivat vetäytyä länteen israelilaisten nopean etenemisen vuoksi. Ilmailu tuki Israelin eteneviä voimia, jotka aiheuttivat ilmakehän kaikkein haavoittuvimmille Egyptin joukkoille, jotka vetäytyivät tästä. Näin ollen 6. kesäkuuta Israelin voitto Siinain niemimaalla kävi ilmi.
Jordanian eteläpuolella kesäkuun 6. päivän tapahtumia leimasi Jerusalemin vanha kaupunki. Täällä Israelin säiliöyksiköt miehittivät Ramallahin pohjoisessa ja Latrun etelässä. Kesäkuun 6. päivänä vanhaa kaupunkia ei kuitenkaan otettu myrskyn vuoksi: arabijoukot asettivat kovaa vastarintaa ja aiheuttivat vakavia tappioita Israelin yksiköille.
Syyrian edessä kesäkuun 6. päivä, kuten edellinen, ei ollut merkittävissä muutoksissa tilanteessa. Tykistötyöntekijät jatkoivat kesäkuun 9. päivään asti, eikä kumpikaan osapuoli yrittänyt tarttua aloitteeseen.
Myös 6. kesäkuuta tapahtui vain kuuden päivän sodan ainoa meri-taistelu. Israelin laivasto löysi Egyptin ohjusaluksen lähellä Port Saidia, joka tehosti hyökkääviä partioita Suezin kanavan alueella. Tämän seurauksena israelilainen hävittäjä "Yafo" upotti veneen.
7. kesäkuuta Israelin joukot miehittivät Bir-Gifgafin ja Rumanin asutukset Sinaisk Frontilla, eikä Egyptin joukkoja käytännössä vastustaneet. Vain Israelin säiliöiden prikaatit pysäyttivät polttoaineen puutteen vuoksi vain etuosan keskiosassa, ja sitä ympäröivät korkeammat Egyptin voimat. Egyptiläiset joukot eivät kuitenkaan onnistuneet tuhoamaan tätä prikaatiota, koska oli tarpeen vetää joukot Suezin kanavalle ja edetä nopeasti Israelin yksiköitä.
Sharm el-Sheikhin alueella, jonka tavoitteena oli kaupungin nopea vangitseminen, Israelin lentävä hyökkäysjoukko laskeutui, joka kehittyi luoteeseen Suezinlahden rannikolla liittymään israelilaisten joukkojen joukkoon, jotka saivat päätökseen Egyptin joukkojen leikkaamisen niemimaan kaakkoisosassa.
Jerusalemin vanha kaupunki otti israelilaiset joukot Jordanian edessä voimakkaan hyökkäyksen seurauksena. Samana päivänä otettiin myös Betlehemin ja Gush Etzionin kaupungit. Tähän mennessä lähes koko Palestiinan alue oli jo Israelin joukkojen valvonnassa. Tämän jälkeen Israelin vastaisen joukkojen tappio tässä etukäteen muuttui ennalta. Israelin joukot kärsivät kuitenkin vakavista tappioista, minkä vuoksi he eivät olleet ehdottomasti kiinnostuneita jatkamaan verenvuodatusta. Tämän seurauksena molemmat osapuolet hyväksyivät jo kesäkuun 7. päivänä YK: n turvallisuusneuvoston ehdotuksen tulitaukosta.
Kesäkuun 8. päivänä 1967 Israelin sotilaat Siinain rannalla jatkoivat etenemistään Egyptin alueelle. Pohjoisessa he pääsivät Suezin kanavalle, minkä jälkeen he pysähtyivät. Keskeisellä sektorilla Israelin joukot onnistuivat pudottamaan egyptiläiset yksiköt ja avaamaan 7. kesäkuuta pidetyn säiliöiden prikaatin. Etelässä Israelin ilma-iskujoukko oli yhdistetty matkaviestimiin, jotka menivät läpi koko Siinain ja jatkoivat siirtymistä pohjoiseen Suezin kanavaan. Kesäkuun loppuun mennessä lähes koko Siinain niemimaa oli Israelin asevoimien käsissä, ja sen säiliö ja moottoroidut yksiköt saavuttivat Suezin kanavan lähes koko sen pituuden.
Sodan ja aseen loppu (9.-10. Kesäkuuta 1967)
Arabien ja Israelin sodan ensimmäisestä päivästä alkaen YK: n turvallisuusneuvosto aloitti työnsä. Tehtävänä oli lopettaa välittömästi verenvuoto Lähi-idässä ja palauttaa neuvottelupöydän osapuolet. Kuitenkin alkuvuosina, jolloin arabimaiden voittoiset tunnelmat olivat melko korkeat, niin oli lähes mahdotonta. Lisääntynyt haittaa ja se, että osapuolet ensimmäisistä päivistä olivat tiukasti kiinni taisteluun, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa mahdollisimman suuri vahinko viholliselle.
Tilanteen vakauttamiseen tähtäävien ponnistelujen ensimmäiset hedelmät ilmestyivät kuitenkin taistelun kolmannessa päivässä 7. kesäkuuta. Tänä päivänä Jordan Frontissa tehtiin armeija, jossa Israelin joukkojen ja Jordanian, Irakin ja arabialaisen legionin väliset taistelut lakkasivat.
9. kesäkuuta 1967 Israelin joukot hyväksyivät YK: n turvallisuusneuvoston ehdotuksen tulitaukosta Siinain edessä. Tähän mennessä Israel oli saavuttanut täydellisen sotilaallisen voiton, mutta ei aikonut siirtyä länteen. Egyptin joukot lopettivat ampumisen vasta seuraavana päivänä, 10. kesäkuuta.
Syyrian etupuolella Golan Heightsin alueella Israelin joukot alkoivat yhtäkkiä aamulla aamulla hyökkäävänsä vihollista vastaan 9. kesäkuuta. Samaan aikaan, jos Syyrian joukot onnistuivat pitämään päivän aikana israelilaisia, yönä paine lisääntyi ja Syyrian puolustus rikkoutui. Samaan aikaan muut Israelin osat kulkivat Kineret-järven pohjoispuolella ohittaen Syyrian joukot, jotka taistelivat Golanin korkeudessa, sivulta. Tämän seurauksena kesäkuun 10. päivään mennessä Syyrian joukot ajettiin koilliseen ja Quneitra-kaupunki otettiin. Klo 19.30, myös Syyrian edessä tuli voimaan tulitaukosopimus.
Näin ollen kun armeijan armeija solmittiin kaikilla rintamilla, arabivaltioiden sota Israelia vastaan päättyi.
Tappioiden puolet
Yleistietojen mukaan arabivaltioiden tappiot kuuden päivän sodan aikana ovat 13–18 tuhatta ihmistä, noin 25 tuhatta ja noin 8 tuhatta vankia, 900 yksikköä panssaroitua ajoneuvoa ja noin 500 lentokonetta. Näistä tappioista Egypti vastaa pääosasta - 12 tuhatta kuollutta, 20 tuhatta haavoittunutta ja 6 tuhatta vankia. Irak kärsi pienimmistä uhreista - noin 10 kuoli ja 30 haavoittui.
Israelin tappiot ovat huomattavasti alhaisemmat kuin arabikongulaation tappiot ja vaihtelevat 800–1000 henkilölle, 394 panssaroitua ajoneuvoa ja 47 lentokonetta.
Kuuden päivän sodan tulokset ja tulokset
Kuusi päivää kestäneen konfliktin seurauksena Israel aiheutti murskaavan tappion arabimaiden koalition maille. Egyptin, Jordanian ja Syyrian ilmavoimat hävisivät melkein, minkä seurauksena näiden maiden oli vietettävä valtavia rahamääriä niiden palauttamiseksi. Myös armeijan valtamerien armeijat ovat hävinneet sotilaallisten laitteiden valtavat häviöt yleensä.
Neuvostoliiton johto oli lopulta vakiintunut ajatukseen, että Neuvostoliitolla ei ollut voimakkaita liittolaisia Lähi-idässä. Neuvostoliiton arabimaiden aseistolle myöntämät valtavat varat, heidän sotilashenkilöstön kouluttaminen ja taloudellisen avun antaminen eivät todellakaan tuottaneet hedelmää. Näiden tapahtumien yhteydessä uuden Egyptin presidentin Anwar Sadatin uudelleen suuntautuminen Yhdysvaltoihin vuonna 1970 näytti hyvin surulliselta.
Samalla Israel ei pystynyt ratkaisemaan kaikkia sen ulkopoliittisia ongelmia. Elokuussa 1967 järjestettiin arabijohtajien konferenssi Sudanin pääkaupungissa Khartumissa. Tässä kokouksessa hyväksyttiin kolminkertaisen "ei" periaate: "ei" - rauha Israelin kanssa, "ei" - neuvottelut Israelin kanssa, "ei" - Israelin tunnustaminen. Naapurimaiden arabivaltioiden aseiden uusi vaihe on alkanut. Näin ollen Israelin sotilaallinen voitto ei sulkenut pois tulevia sotilaallisia konflikteja arabivaltioiden kanssa, mikä osoittautui jo vuonna 1968, jolloin Egypti alkoi vihamielisiä Israelia vastaan voittaakseen miehitettyjä alueita ja kostaa nöyryyttävästä tappiosta. Kuusi päivän sodan jälkeen Israel ei kuitenkaan lakannut valmistautumasta uusiin taisteluihin.
Kuten kaikki konfliktit, kuuden päivän sodan mukana oli suuri humanitaarinen katastrofi. Kymmeniä tuhansia arabeja pakotettiin pakenemaan Palestiinasta ja Jerusalemin vanhasta kaupungista naapurimaihin pakenen juutalaisten vainosta.
Vuoden 1967 arabien ja israelilaisten välinen konflikti oli pääosin useiden sotilaallisten analyytikoiden "modernin blitzkrieg" -nimisen sotilaallisen opin voitto. Äkillinen hyökkäys vihollisen lentoasemille, vihollisen ilmavoimien neutralointi, säiliöyksiköiden läheinen vuorovaikutus lentokoneiden kanssa, laskeutumiset vihollisen takana - tämä kaikki on jo paljastettu maailmalle, mutta ensimmäistä kertaa käyttämällä nykyaikaisia aseita. Tähän asti kaikkialla maailmassa kuuden päivän sodan historiaa on tutkittu yhtenä loistavimmista suunnittelussaan ja toiminnoissaan tarttuakseen aloitteeseen ja voittamaan useita vastustajia, joiden kokonaisvoima ylittää oman.
Huolimatta siitä, että tänä vuonna on kuusipäiväisen sodan 50. vuosipäivä, tämä konflikti muistetaan pitkään paitsi Israelissa myös myös arabimaissa, jotka osallistuivat siihen.
