Intia ja Venäjä ovat keskeyttäneet yhteisen hankkeen, jonka tarkoituksena on luoda monikäyttöinen sotilaallinen kuljetuslentokone (SVTS), joka maassamme tunnetaan nimellä IL-214. Venäjän teollisuus- ja kauppaministeri Denis Mansurov ilmoitti tästä tämän vuoden maaliskuun alussa toimittajille. ”Kaikki projektit eivät pääty positiiviseen tulokseen”, virkamies sanoi pahoillani. Hän lisäsi myös, että osapuolet eivät useiden vuosien ajan työskennelleet yhdessä koneella kompromissiratkaisua. Mansurovin mukaan IL-214: n jatkotyön epääminen ei tarkoita Moskovan ja Delhin välisen yhteistyön päättymistä ilma-alusten rakentamisen alalla, nyt vain enemmän huomiota kiinnitetään muihin hankkeisiin.
Puhumattakaan siitä, että MTS: n (monikäyttöinen lentokone) luomista koskevan työn lopettamisesta on tullut sininen pultti. Vuoden 2018 alussa Ilyushin-yhtiön edustajat kertoivat tämän projektin jäädyttämisestä sanoen, että nyt Il-214: n kohtalo on Venäjän puolustusministeriön käsissä. Tähän asti projekti on edennyt erittäin hitaasti. Yleisesti ottaen tämä ilma-alus ehti kestää yli viisitoista vuotta.
Samanaikaisesti ilmoitettiin, että Intia oli allekirjoittanut sopimuksen keskimääräisen liikennekoneen yhteisestä tuotannosta Ukrainan yrityksen Antonovin kanssa. Puhumme An-178: sta, jonka testit alkoivat vuonna 2014. Ukrainalaiset sijoittavat tämän auton korvaamaan vanhentuneet An-12 ja An-32.
Miksi viimeisimmät uutiset MTS-hankkeesta eivät rohkaise kotimaan ilmailun harrastajia? Mistä syystä IL-214 epäonnistui? Onko mahdollista uudistaa sitä? Ja tarvitsevatko Venäjän ilmavoimat uutta keskisuurta lentokonetta?
Luonnon tausta ja historia
Ajatus uuden keskikokoisen lentokoneen perustamisesta ilmestyi Venäjällä viime vuosisadan lopulla. Tämän kuljettajan oli tarkoitus korvata useita Neuvostoliiton aikana rakennettuja ja rakennettuja autoja: An-12 (sarjatuotanto valmistui vuonna 1972), An-72 (tuotanto lopetettiin 90-luvun alussa) ja An-26 (tuotanto valmistui) 80-luvulla). Intia oli kiinnostunut uudesta hankkeesta, joka aikoi korvata vanhentuneen Neuvostoliiton 32 uuden lentokoneen.
Voit lisätä, että tämän luokan tärkeimmät ilma-alukset, joita nyt käytetään IVY: n laajoissa tiloissa, on An-12. Tämä on hyvä, luotettava ja ajallisesti testattu auto, mutta se teki ensimmäisen lentonsa vuonna 1957.
Muuten samanlainen ongelma on länsimaisten lentokoneiden rakentajilla. Länsimaissa tärkein keskikulkuneuvo on amerikkalainen C-130 Hercules. Tietysti tämä on auton legenda, mutta ongelma on, että vuonna 2014 "Hercules" juhli 60-vuotista taivaltaan, ja lukuisista päivityksistä huolimatta se on pitkään ollut moraalisesti vanhentunut.
Venäjällä kuljetuslentokannan päivittämisen ongelmat alkoivat Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. 80-luvun lopulla päätettiin luopua An-12-koneiden modernisointiohjelmasta, ja sen oli tarkoitus korvata Antonov Design Bureau - An-70: n tuottama uusi kuljettaja. Maan romahtaminen lopetti kaikki nämä sitoumukset.
Olisi sanottava, että An-70 on kuitenkin luonut Kievin lentokoneiden rakentajat, mutta siitä tuli raskaampi ja siitä tuli pikemminkin raskas kuljetusajoneuvo, jonka hyötykuorma oli 47 tonnia. Tähän mennessä tämä ilma-alus ei ole alkanut olla massatuotantoa, mutta vaikka näin tapahtuu, sen hinta ja eritelmät eivät ole kovin yhdenmukaisia keskimääräisten kuljetuskoneiden kanssa. Lisäksi nykyiset Venäjän ja Ukrainan suhteet tekevät lähes mahdottomaksi ostaa An-70: n kotimaan ilmavoimien tarpeisiin.
Intia on myös kauan ilmoittanut haluavansa saada uuden keskisuuren lentokoneen. Lisäksi intialaiset eivät halunneet vain ostaa uutta autoa, vaan osallistua sen kehittämiseen ja tuotantoon. Tässä maassa Made in India -ohjelma on toiminut jo vuosia, jonka mukaan etusija annetaan niille toimittajille, jotka jakavat uusimmat teknologiat ja avoimen tuotannon tässä maassa.
Vuonna 2001 allekirjoitettiin Ilyushin Corporationin, Irkut Research and Production Corporationin ja Intian yrityksen Hindustan Aeronauticsin välinen pöytäkirja MTS-kuljetuskoneiden yhteisen kehittämisen aloittamiseksi.
Vuonna 2006 lupaava IL-214 -kone sisällytettiin Venäjän valtion takaisinotto-ohjelmaan. Yhden auton kustannusten oli tarkoitus olla noin 35-40 miljoonaa dollaria, ja sen oli tarkoitus hyväksyä käyttöön vuonna 2018. Kun IL-214-hanke käynnistettiin juuri, Venäjän osapuoli ilmoitti olevansa valmis ostamaan noin 100 uutta lentokonetta.
Virkamiesten rakentamiseen kului vielä kuusi vuotta, ja vasta vuonna 2007 Venäjän ja Intian välillä allekirjoitettiin hallitustenvälinen sopimus tästä hankkeesta. Tässä asiakirjassa käsiteltiin sitä, että uuden kuljetustyöntekijän ensimmäinen lento tapahtui jo vuonna 2008. Kukin osapuoli sai 50%: n osuuden uudesta yrityksestä.
Yksi uuden hankkeen tärkeimmistä ongelmista oli taata taattu aloitusjärjestys. Intialaiset puhuivat aluksi 40-50 lentokoneesta, että he ovat valmiita ostamaan omiin tarpeisiinsa. Venäjän puolustusministeriö lykkäsi SVTS: n tarjousta, sillä sillä ei ollut varoja uudelle sotilasliikennekoneelle. Se tapahtui vasta vuonna 2005, Tu-330 oli kilpailija Ilyushin-koneeseen. Lopulta voittaja tunnistettiin IL-214: llä. Venäjän sotilas puhui aluksi 60 lentokoneen hankinnan tarpeesta, mutta suostui kuitenkin ostamaan 100 uutta työntekijää.
Vuonna 2009 asiantuntijat OKB. Ilyushin valmisteli ilma-aluksen alustavan suunnittelun ja onnistui puolustamaan sitä. Jo tuolloin kävi selväksi, että alun perin ilmoitettuja määräaikoja ei jatkettaisi, ja auton ensimmäinen lento lykättiin.
Vuotta myöhemmin allekirjoitettiin venäläisten ja intialaisten lentokoneiden valmistajien perussopimus, jonka mukaan molemmat osapuolet sitoutuivat investoimaan 600 miljoonaa dollaria hankkeeseen ja suorittamaan massatuotantoa lentokoneiden tehtailla molemmissa maissa. Uuden koneen ensimmäinen lento lykättiin vuonna 2018 ja suuri määrä tuotantoa vuonna 2019. Venäjällä suunniteltiin IL-214: n vapauttaminen Irkut NPK: n tiloissa.
Vuonna 2012 allekirjoitettiin UAC: n ja HAL: n välinen sopimus, jossa määrättiin, missä ja missä määrin uusia ilma-aluksia tuotetaan. Tämän asiakirjan mukaan Venäjä otti velvollisuutensa ostaa 100 ajoneuvoa ilmavoimien tarpeisiin, Intia lupasi hankkia 45 lentokonetta, ja 60 60-lentokonetta suunniteltiin myymään kolmansille maille. Sopimuksessa todettiin, että MTS: n tuotantoa hoitavat molempien osapuolten yhdessä perustamat Multirole Transport Aircraft Limited.
Ilma-alusten rakentajat eivät kuitenkaan aikoneet rajoittaa vain kahden maan sotilasosastojen tarpeita. Kotimaisten asiantuntijoiden arvioiden mukaan seuraavien 20 vuoden aikana maat, jotka ovat perinteisesti ostaneet Neuvostoliiton liikennelentokoneita, tarvitsevat noin 300 uutta autoa. IL-214: n kehittäjät voivat vaatia vähintään 60% tästä markkinoista. Ja kun otetaan huomioon uuden lentokoneen melko edullinen hinta, oli mahdollista yrittää kilpailla kuluttajista, jotka perinteisesti ostivat amerikkalaisen C-130: n. Niinpä uuden hankkeen taloudelliset näkymät näyttivät melko houkuttelevilta.
Ilmoitettiin, että molempien maiden puolustusministeriöiden edustajat valvovat hankkeen toteutusta.
Kuitenkin jo vuonna 2018 intialainen puolue ilmoitti vetäytyvänsä MTS-hankkeesta. Tammikuussa 2018 Ilyushin-yhtiö ilmoitti jäädyttävänsä Il-214: n työhön, ja tämän vuoden alussa Venäjän teollisuus- ja kauppaministeri totesi viimeisen kysymyksen Il-214: n luomisesta.
Hieman IL-214: n ominaisuuksista ja kilpailijoista
IL-214 on kaksimoottorinen korkean siiven ilma-alus, jossa on T-muotoinen häntäyksikkö. Hankkeen mukaan sen suurin sallittu lentoonlähtöpaino on 68 tonnia (muista lähteistä 72 tonnia) ja suurin kantavuus on 20 tonnia, ja se pystyy toimittamaan 2 000 kilometrin etäisyydelle. Ilma-aluksen siiven tunnusomaista on tehokas mekanisointi, joka koostuu säleistä, ateroneista, monisäiliön läpistä ja spoilereista. Miehistö koostuu kolmesta ihmisestä, ohjaamo on mukava ja varustettu uusimmalla tekniikalla.
Suunniteltiin, että auto on suurelta osin yhtenäinen IL-76MD: n kanssa, erityisesti lastitilan ja ohjaamon osalta. Tätä tosiasiaa pidettiin yhtenä uuden koneen tärkeimmistä eduista, mikä yksinkertaisti huomattavasti sen tuotantoa ja alentaa koneen kustannuksia. Tavaratilassa oli leveä ramppi ja kaksi nostinta, joiden oli tarkoitus sallia lastaus- ja purkamistöitä epätarkoituksenmukaisilla lentoasemilla.
Oletettiin, että ilma-aluksen voimalaitos koostuu kahdesta PS-90A-turboottorimoottorista ja tulevaisuudessa lupaavasta PD-18R-moottorista.
Lentokoneen lastitilan mittojen oli tarkoitus sallia neljän UAK-5: n yleiskäyttöön tarkoitetun säiliön lataaminen, sama määrä voisi ottaa vastaan ja An-12. Lisäksi oletettiin, että IL-214 pystyy kuljettamaan 140 joukkoa tai 90 paratrooperia, joilla on laskuvarjo.
Ilma-alukselle annettiin mahdollisuus tankata ilmaa. Polttoaineen vastaanottopalkki oli ohjaamon vasemman puolen yläpuolella.
Kuka voidaan pitää Venäjän IL-214: n tärkeimpänä kilpailijana?
Aiemmin tänä vuonna ilmoitettiin virallisesti Ukrainan valtionyrityksen Antonovin ja Intian Reliance Defense Oy: n välisen sopimuksen tekemisestä. Siinä käsiteltiin keskisuurten liikennelentokoneiden yhteistä kehittämistä Ukrainan An-178: n perusteella. Pitkän aikavälin hanke oletetaan viidentoista vuoden ajaksi. Tämän kauden aikana on tarkoitus rakentaa 500 lentokonetta, joiden kokonaismäärä on 5,3 miljardia dollaria. Intian armeijan tarpeisiin menee kaksisataa autoa, ja tämän maan siviililentokalustolle valmistetaan vielä kolme sata lentokonetta.
An-178 on jatkoa Antonov An-148- ja An-158-ajoneuvojen linjalle. Ukrainan suunnittelijat kehittivät sen mahdollisimman pian (noin neljä vuotta). Vuonna 2018 tämän laitteen esittely. Tällä hetkellä ilma-alusta testataan.
Ominaisuuksiensa mukaan An-178 on monin tavoin samanlainen kuin IL-214, se voi kuljettaa noin 20 tonnin painoisia rahtia 1000 kilometrin etäisyydellä. Samaan aikaan rahtikonttorin suunnittelu mahdollistaa sen, että An-178 voi ottaa alukselle myös suurikokoisia 1C merikontteja. Ilyushin-koneella on hieman pidempi käymisalue ja moottoreilla on paljon työntövoimaa. An-178: n hinta on 40 miljoonaa dollaria. Vuonna 2018 Zaporozhyessä toteutettiin ensimmäinen D-436-148FM -moottori, joka kehitettiin nimenomaan tätä lentokonetta varten.
Intialaisille An-178: n lisäetuna oli Antonov-tekniikan hyvä tuntemus. Tällä hetkellä Intiassa on satoja eri tyyppisiä kuljetuskoneita, jotka on suunnitellut Design Bureau. Antonova.
Toinen mahdollinen kilpailija IL-214: lle Intian markkinoilla (jos tietenkin tämä hanke on elvytetty) voi olla Brasilian MTC KS-390. Embraer kertoi tämän lentokoneen kehittämisen alkamisesta vuonna 2007, kun hän oli tutkinut huolellisesti tämän markkinasegmentin. Muutaman vuoden kuluessa useiden maiden sotilasosastot olivat kiinnostuneita lupaavasta lentokoneesta, ja vuonna 2012 amerikkalainen Boeing liittyi hankkeeseen, ja lupasi jakaa teknologioita brasilialaisten kanssa sekä auttaa uuden auton käyttöönotossa.
Brasilialaiset ovat jo ilmoittaneet, että uuden ilma-aluksen kantavuus on yli 24 tonnia (lentomatka yli 2,5 tuhatta kilometriä). KS-390: n ensimmäinen lento tapahtui helmikuussa 2018, vuonna 2018 koneen toiminta aloitetaan. Totta, yhden KS-390-koneen hinta yli kaksinkertaistaa IL-214: n ja An-178: n hinnan - se on 85 miljoonaa dollaria.
Miksi ei toiminut?
Miksi tämän koneen kehitys kesti niin kauan ja päättyi epäonnistumiseen? Teknisesti tällaisen ilma-aluksen luominen asiantuntijoille OKB im. Ilyushin ei ole liian vaikeaa.
Työn hidas eteneminen voidaan selittää kahdella syyllä. Ensimmäinen niistä on perinteinen Venäjän ilmailualan varojen puute. Tässä asiassa sotilasosastolle kiinnitettiin suuria toiveita, mutta se oli melko viileä projektissa.
Toinen ongelma on vaikea suhde Uzbekistaniin, jossa sijaitsee Chkalovin niminen Taškentin lentokonetehdas. Se suunnitteli aloittavansa IL-76MD-90A: n uusimman kuljetuskoneen tuotannon. Kun Uzbeksin kieltäytyi jatkamasta yhteistyötä, tämän koneen tuotanto oli siirrettävä Ulyanovskiin.
Subjektiivinen tekijä on syyllinen myös intiaanien kanssa tehdyn sopimuksen epäonnistumisesta. Venäläisen asenne asiakasta kohtaan oli itsevarma. Kuten he eivät mene mihinkään, he odottavat niin kauan kuin on tarpeen. Valitettavasti modernissa maailmassa kukaan ei odota ketään.
Se on kaksinkertaisesti loukkaavaa fiaskolle MTS: n kanssa, että se, että Venäjä tarvitsee tällaista ilma-alusta epätoivoisesti. Ja ilmavoimat ja siviililaivasto. Ilyushinsky kehitti kauniin raskaan kuljetuksen IL-76MD-90A: n, joka voi helposti korvata An-124 Ruslanin, mutta tarvitsee myös keskimääräisen kuljetuslentokoneen. Raskaat kuorma-autot eivät kuitenkaan pysty ratkaisemaan kaikkia kuljetuskoneille osoitettuja tehtäviä.
