Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa muodostui kaksi voimakasta ryhmää. Yksi niistä, Pohjois-Atlantin liitto (tai NATO), oli käytännössä Yhdysvaltojen valvonnassa, ja sen tehtävänä oli vastustaa Neuvostoliiton vaikutusta. Toinen lohko, joka tunnetaan nimellä Varsovan sopimusjärjestö (tai ATS), oli Neuvostoliiton samanlaisen valvonnan alaisena ja vastusti Natoa. Kuitenkin, kun paperi on tasainen, tilanne molemmissa lohkoissa ei ollut aina pilvinen. Niinpä NATO: ssa yksi haittatapahtumista oli Ranskan demarkki, joka pysyi muodollisesti poliittisen ryhmän jäsenenä sotilasjoukosta. Myös vuonna 1974 Kreikka syntyi ryhmästä, mutta palasi seitsemän vuotta myöhemmin.
Myös Varsovan sopimusjärjestön tilanne oli levoton. Takaisin vuonna 1948, jolloin järjestö ei ollut olemassa, mutta neuvostoliiton bloksi Euroopassa oli jo muodostunut, Jugoslavia jätti sen. Vuonna 1956 Unkari yritti vetäytyä sisäasiainministeriöstä, joka voisi vakavasti muuttaa alueen tasapainoa. Veristen taistelujen jälkeen Unkari jäi edelleen joukkoon. Vuodesta 1968 Varsovan sopimukseen liittyi Tšekkoslovakian tapahtumia.
Prahan kevät ja sen syyt
Vuoden 1968 alkuun mennessä Tšekkoslovakian sosialistisessa tasavallassa (Tšekkoslovakiassa) vallitsi maan presidentti ja Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri Antonin Novotny. Kuitenkin hänen suosionsa maan väestön keskuudessa oli jo suurta epäilystä, ja 4. tammikuuta 1968 hänet poistettiin virastaan ensimmäisen sihteerinä. Tähän virkaan tullut Alexander Dubchek on sosialistisen järjestelmän uudistusten ja vapauttamisen tukija.
Lehdistö käynnisti kampanjan Novotnya vastaan. Alexander Dubchek ei ollut sen aloitteentekijä, mutta samaan aikaan hän ei häirinnyt sitä. Julkisen painostuksen myötä Antonin Novotny joutui eroamaan Tšekkoslovakian presidentin virasta 28. maaliskuuta 1968. Tämän jälkeen Ludwik Svobodasta tuli presidentti, joka myös tuki täysin vapauttamisen poliittista suuntaa.
Niinpä huhtikuuhun 1968 mennessä Aleksandr Dubcekin kannattajat ja hänen poliittiset ajatuksensa saivat vallan Tšekkoslovakiassa. Välittömästi politiikka toteutettiin kansalaisvapauksien lisäämiseksi, sensuuria lievennettiin lehdistössä ja poliittisten keskustelujen mahdollisuus. Samalla päätettiin ottaa käyttöön monipuoluejärjestelmä maassa - idea, joka on täysin ennennäkemätön sosialistisille maille. Sisäpolitiikan harjoittaminen on tullut entistä itsenäisemmäksi Neuvostoliitosta, Tšekkoslovakian hallitus erottui hieman voimakkaasta itäisestä naapuristaan. Tšekkoslovakialla ei kuitenkaan ollut aikomusta lähteä Varsovan sopimuksesta.
Tšekkoslovakian hallituksen uuden politiikan tavoitteena oli A. Dubcekin mukaan varmistaa, että sosialismi "ei menettänyt ihmisen kasvojaan". Jo keväällä 1968 poliittiset puolueet alkoivat uudelleen perustaa, jotka suljettiin aikaisemmin, joista suurin oli sosiaalidemokraattinen puolue. Avoimet ja poliittiset klubit, myös puolueettomat. Myös tärkeä tapahtuma oli Slovakian kreikkalaisen katolisen kirkon palauttaminen.
Samaan aikaan uudistusten myötä Neuvostoliiton tunteet lisääntyivät Tšekkoslovakiassa. Tšekkoslovakian johto ymmärsi, että on epätodennäköistä, että Neuvostoliitto reagoisi myönteisesti näihin poliittisiin muutoksiin, jotka olivat aivan totta. Jos tarkastellaan maalis-elokuun 1968 tapahtumia tänään, tulee selväksi, että jos Neuvostoliitto ei puuttunut näihin prosesseihin, Tšekkoslovakian sosialistinen järjestelmä putoaisi jo vuonna 1969, mikä vakavasti horjutti ATS: n tilannetta. On mahdollista, että kommunismi ei olisi alkanut kehittyä muissa Varsovan blokin maissa, ja tämä johtaisi väistämättä maailman sosialistisen järjestelmän romahtamiseen, joka osoittautui 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa.
Tässä suhteessa Neuvostoliiton johto oli hyvin huolissaan naapurimaiden poliittisista prosesseista. Tšekkoslovakian hallituksen kritiikki ja sen uudistukset kuultiin 23. maaliskuuta 1968 Dresdenin kommunististen puolueiden kongressissa, ja siitä lähtien se on vain lisääntynyt. Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen tilanteen heikkeneminen Tšekkoslovakiassa osoittautui kuitenkin selväksi, että uuden Tšekkoslovakian hallituksen tavoite on pääosin sujuva siirtyminen sosialismista kapitalismiin. Neuvostoliiton johdolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ratkaista poliittinen kriisi sotilaallisesti ratkaistuna erimielisyyksien rauhanomaiseen ratkaisuun.
Valmistelut joukkojen käyttöönottoon
Keväällä 1968 Neuvostoliiton puolustusvoimien päämaja kehitti toimintasuunnitelman, joka oli koodattu nimellä "Tonava". Suunnitelmaan sisältyi Neuvostoliiton joukkojen tuominen Tšekkoslovakiaan Neuvostoliiton, DDR: n, Puolan ja Unkarin alueelta, sen armeijan tappio (jälkimmäisen vastarinnan mukaan) ja kommunistien vastaisen kapinan ja mielenosoituksen tukahduttaminen. Testaakseen päämajan ja joukkojen toimia Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan alueella, kesäkuussa järjestettiin Šumava-harjoitus, jonka aikana toimintasuunnitelma korjautui jonkin verran.
Kesällä 1968 SSRS: ssä toteutettiin osittaista mobilisointia, joka peitettiin Neuvostoliiton armeijan väitetysti laajamittaisilla ohjauksilla ja harjoituksilla. Käytännössä erimielisyydet, joita täydentävät reservisotilaat, keskittyivät Karpaattien sotilasalueelle ja valmistuivat Tšekkoslovakiaan. Samalla valmisteltiin aktiivisesti myös Tšekkoslovakian viereisten Varsovan sopimuksen jäsenmaiden alueita.
Tämän seurauksena operaatioon Tonavalle myönnettiin 26 divisioonan ryhmä. Ne olivat Neuvostoliiton joukkojen suurin kontingentti - 18 osastoa, mukaan lukien ilma-, moottoroitu kivääri ja säiliö, sekä 22 ilmailu- ja helikopterirykmenttiä. Puola myönsi 5 jalkaväenosastoa. DDR: n kaksi osaa: moottoroitu kivääri ja säiliö. Unkari pystyi jakamaan moottoroidun kiväärijaon ja Bulgaria - kaksi moottoroitua kiväärireppeä. Yhteensä Tšekkoslovakiaan tulleiden ryhmien määrä oli noin puoli miljoonaa ihmistä.
Ohjauksen ja valvonnan helpottamiseksi otettiin käyttöön kolme rintamaa sekä yksi työryhmä. Keski-Frontin joukot sijoitettiin DDR: ään ja Lounais-Puolaan. Se koostui seuraavien armeijoiden joukoista: 13., 38. yhdistetyistä aseista, kahdeksannesta vartija-aluksesta ja 57. ilmailusta. Karpaattien etuosa otettiin käyttöön Kaakkois-Puolassa ja Länsi-Ukrainassa. Se koostui 11., 20. vartijan ja 37. ilmavoimien joukoista. Tšekkoslovakian alueelle saapuvien joukkojen toiminnan kattamiseksi eteläinen etuosa otettiin käyttöön Unkarissa. Lisäksi otettiin käyttöön Balaton-työryhmä, johon kuului kaksi Neuvostoliiton osastoa ja useita Unkarin ja Bulgarian osia.
Epäonnistuneiden diplomaattisten harjoitusten ja neuvottelujen jälkeen Neuvostoliiton johto päätti toteuttaa Tonavan operaation. Toiminnan alku - 20. elokuuta 1968 pidetty ilta.
Operaatio "Tonava"
Elokuun 20. päivänä klo 15.15 Tšekkoslovakiaan saapuvat joukot saivat signaalin "Vltava-666", joka merkitsi operaation alkua. Pian sen jälkeen Keski- ja Karpaattien rintamatkat siirtyivät syvälle Tšekkoslovakian alueelle. Säiliöt on merkitty valkoisilla raidoilla, jotka on suunniteltu tunnistamaan joukkonsa. Ilman aseita käyttämättömien ajoneuvojen torjunta ilman kaistoja. Tapaamisen yhteydessä Naton panssaroitujen ajoneuvojen kanssa tankkeja kehotettiin lopettamaan, ottamaan käyttöön jalkaväen yksiköitä, mutta ei missään tapauksessa käytä aseita.
Neuvostoliiton 7. ilma-aluksen purkaminen toteutettiin 21. elokuuta klo 2 Prahan Ruzyne-lentokentällä purkamismenetelmällä. Samalla laskeutumisnopeus oli niin nopea, että joukot pystyivät myös lyhyessä ajassa toimimaan pääkaupungissa.
Uutiset Neuvostoliiton joukkojen käyttöönotosta otti yllätyksenä Tšekkoslovakian hallituksen. CPC: n puheenjohtajisto kokoontui kiireesti A. Dubcekin toimistoon, jossa he tekivät julistuksen tuomitsevansa Neuvostoliiton toimia ja kehottivat pidättäytymään vastustuksesta Neuvostoliiton joukkoja kohtaan. 4 am. Neuvostoliiton paratroopers takavarikoi kuitenkin hallituksen jäsenet, mikä menetti valtaa. Myöhemmin ne vietiin Neuvostoliittoon.
Elokuun loppuun mennessä Varsovan sopimuksen jäsenmaiden joukot kykenivät tarttumaan kaikkiin Tšekkoslovakian pääkohtiin ja toteuttamaan siten pääosan operaatiosta Tonava. Tällainen joukkojen nopea liikkuminen eri puolilla maata selittyy Tšekkoslovakian armeijan melkein täydellisestä vastustuksesta ja siitä, että Naton maat eivät puuttuneet tähän konfliktiin, mikä oli myös melko kohtuullinen. Kukaan ei tarvinnut tuolloin vallitsevan tilanteen epävakautta Euroopan keskellä, eikä Vietnamissa yhdistyneellä amerikkalaisella johtajalla ollut täällä mitään vaikuttavuutta.
Neuvostoliitto johti heti täydellisen valvonnan saamisen jälkeen maan alueelle, jotta se muodostaisi uuden Tšekkoslovakian hallituksen. Sellaisissa olosuhteissa, joissa Neuvostoliiton poliitikot olivat diskreditoituja aiemmista tapahtumista sekä Tšekkoslovakian hallituksen lausunnoista, tämä oli hyvin vaikeaa.
Samaan aikaan Tšekkoslovakian kaduilla käynnistettiin Neuvostoliiton joukkojen passiivisen vastarinnan kampanja maan väestöstä. Rauhalliset kansalaiset muuttivat usein tienviittoja, rakensivat barrikadeja, aiheuttivat esteitä Neuvostoliiton joukkojen liikkumiselle, kieltäytyivät antamasta Neuvostoliiton sotilaille ruokaa, polttoainetta ja tarvittavaa tietoa. On myös tapauksia, joissa Tšekkoslovakian väestö heitti kiviä Neuvostoliiton sarakkeisiin, samoin kuin pilaantunut ruoka, johti poliittisiin keskusteluihin tavallisten sotilaiden kanssa. Vaaratilanteista huolimatta Neuvostoliiton sotilaat olivat kuitenkin kiellettyjä tulipalossa.
24. ja 27. elokuuta 1968 välisenä aikana Neuvostoliiton ja Tšekkoslovakian johtajien väliset neuvottelut käytiin Moskovassa erittäin jännittyneessä tilanteessa. Niiden tuloksena allekirjoitettiin Moskovan sopimus, jonka mukaan Tšekkoslovakian hallitus peruutti useita uudistuksia vastineeksi Neuvostoliiton joukkojen vetäytymisestä maasta, kun tilanne "lopulta vakiintui".
Joukkojen vetäytyminen alkoi jo 17. lokakuuta 1968 ja päättyi kuukauden kuluttua.
Osapuolten tappiot ja operaation "Tonava" tulokset
Tšekkoslovakiaan tulleiden joukkojen välillä on noin 111 kuollutta ja 350 haavoittunutta. Näistä suurin joukko uhreja oli Neuvostoliiton joukot: 96 kuollutta. Tšekkoslovakian puolella uhreja on noin 110 kuollutta ja noin 500 haavoittunutta. Myös viisi Tšekkoslovakian sotilasta teki itsemurhan Neuvostoliiton toimia vastaan.
Sotilaallisesta näkökulmasta Tonavan toiminta oli onnistunut suunnittelussa ja toteutuksessa. Liittoutuneiden maiden joukot, jotka tulivat Tšekkoslovakian alueelle kolmelta puolelta mahdollisimman lyhyessä ajassa, onnistuivat hallitsemaan pääkohteitaan ja tukahduttamaan mahdollisuuden sotilaalliseen vastarintaan. Näin ollen ”Unkarin” skenaariota vuonna 1956 ei toistettu.
Poliittisesta näkökulmasta joukkojen ottaminen Tšekkoslovakiaan oli kuitenkin hyvin herkkä isku Neuvostoliiton kuvalle sekä länsimaissa että Varsovan sopimuksen maissa. Länsimaassa operaatiota Tonavaa käytettiin antamaan Neuvostoliitolle entisestään synkkäitä ja vastenmielisiä ominaisuuksia. Lausunto levisi lopulta Varsovan sopimuksen maissa, että ei olisi mahdollista päästä pois Neuvostoliiton puolelta juuri näin. Neuvostoliiton johdolle Tšekkoslovakian tapahtumista tuli kuitenkin hälyttävä kello, joka osoitti, että poliittisen tilanteen laiminlyönti omassa maassaan tai jossakin ATS-maissa johtaisi väistämättä koko maailman sosialistisen järjestelmän romahtamiseen.
Boikottikampanja ja kansalaisvihamielisyys Neuvostoliittoa vastaan, joka avautui seuraavina vuosina, pahensi vakavasti Neuvostoliiton kansainvälistä asemaa. Vuonna 1969 Tšekkoslovakian opiskelijoiden, Jan Palachin ja Jan Zajicin, kaksi resonanttista itsemurhaantumista tapahtuivat Neuvostoliiton toimia vastaan. Yleisö oli närkästynyt ja tuomitsi Neuvostoliiton johdon asettaman maan kehityspolun.
Tämän perusteella voimme sanoa, että Neuvostoliiton johto menestyksekkäästi toteuttama operaatio Tonava tuli eräänlaiseksi prologiksi muiden ATS-maiden kuin sosialististen poliittisten liikkeiden kehitykselle ja tuomitsi lopulta organisaation kuolemaan. Maailman sosialistinen järjestelmä ei olisi enää olemassa ilman Neuvostoliiton tukea.
