Kurdistanin työväenpuolue (PKK) on kurdisotilaallinen ja poliittinen järjestö, jonka tavoitteena on luoda kurdille kansallinen itsenäisyys Turkin valtion sisällä. Laajassa merkityksessä se taistelee Turkissa asuvien kurdien poliittisten oikeuksien puolesta. Tavoitteensa saavuttamiseksi PKK käyttää usein terrori-iskuja ja siviilien sieppaamista, ja joissakin maissa (Turkki ja Yhdysvallat) PKK on luokiteltu terroristijärjestöksi. Kurdistanin työntekijöiden puolueella on aseellinen siipi, sitä kutsutaan kansan itsepuolustusvoimiksi.
Organisaation koko on erittäin vaikuttava: nykyään PKK: lla on satojatuhansia kannattajia, ja hän harjoittaa aktiivista terroristi- ja sissisotaa Turkin hallitusta vastaan. Nykyään Kurdistanin työväenpuolueella on tärkeä rooli Syyriassa ja Irakissa tapahtuvissa tapahtumissa.
Kurdistanin työväenpuolueen perustamisen historia
Tällä hetkellä kurdit ovat luultavasti useimmat ihmiset, joilla ei vielä ole omaa kansallista valtiota. Useimmat kurdit asuvat Lähi-idässä, niiden kokonaismäärä on noin 30 miljoonaa ihmistä.
Voidaan sanoa, että kaikista tällä alueella asuvista ihmisistä kurdit eivät olleet niin onnellisia. Kun ensimmäisen maailmansodan päätyttyä voittajat (Entente-maat) jakoivat ottomaanien valtakunnan, he suunnittelivat luoda kurdit - Kurdistanin kansallisen valtion. Tämä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.
Kurdien kompaktit asuinpaikat ovat useiden Lähi-idän valtioiden rajojen sisällä: Turkki, Irak, Iran ja Syyria. Luonnollisesti näiden maiden viranomaiset ovat aina olleet äärimmäisen vihamielisiä kaikista kurdien pyrkimyksistä puolustaa kansallisia etujaan, puhumattakaan itsenäisen kurdivaltion perustamisesta. Useimmat kurdit asuvat Turkissa (eri lähteiden mukaan 13: sta 18 miljoonaan).
Irakin diktaattori Saddam Hussein myrkytti kurdeja myrkyllisten kaasujen kanssa ja lähetti armeijan yksiköitä taistelemaan kapinallisia vastaan. Turkkilaiset eivät jo pitkään tunnistaneet kurdivaltion olemassaoloa. Turkissa niitä kutsuttiin virallisesti "turkkilaisiksi", ja kurdit kiellettiin pitkään. Irakissa kurdit nostivat kapinan 60-luvun alkupuolella, joka nyt hehkuu ja sitten haalistui, kesti useita vuosikymmeniä. Tänään Irak ja Syyria ovat käytännössä tuhoutuneet, mikä antaa teoreettisesti näissä maissa asuville kurdeille historiallisen mahdollisuuden luoda oman valtionsa. Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia.
Turkin kurdit eivät taistelleet vähemmän kovasti oikeuksistaan. Ensimmäiset turkkilaisia viranomaisia vastaan tehdyt kapinat puhkesivat viime vuosisadan 20-luvulla, mutta ne tukahdutettiin. 70-luvulla alkoi toinen kurdin nationalismin nousu, jonka tuloksena syntyi vuonna 1979 Kurdistanin työväenpuolue (PKK), joka alun perin oli erittäin vasemmistolaisia, lähes marxilaisia näkemyksiä.
PKK: n luoja oli Abdullah Ocalan - kurdilaisen kansallisen vapautusliikkeen kulttihahmo. Vuonna 1980 Turkissa tapahtui toinen sotilaallinen vallankaappaus, jonka jälkeen lähes koko PKK-johto pidätettiin. Öcalan onnistui kuitenkin paeta naapurimaiden Syyrian alueelle, ja sieltä hän alkoi johtaa liikettä.
Vuoden 1984 puolivälissä Kurdistanin työväenpuolue aloitti sissisodan Turkin kaakkois- ja itäisillä alueilla. Tämän jälkeen viranomaiset ottivat käyttöön säännöllisiä joukkoja näihin alueisiin, ja kolmen vuoden kuluttua heille ilmoitettiin hätätilasta.
Tällä hetkellä PKK: n partioyksiköitä kutsuttiin kurdivapauden armeijaksi ja poliittiset rakenteet, jotka hallitsivat Turkin kurdiväestöä, yhdistyivät Kurdistanin kansallisen vapauttamisen eteen. Turkin kurdien lisäksi PKK: lla on voimakas vaikutus pääasiassa Euroopan maissa asuviin suuriin diasporoihin.
Nykyään PKK: lla on vakava taloudellinen perusta, organisaatio valvoo suurta määrää yksityisiä yrityksiä, joiden tuotto jatkuu maanalaisen taistelun jatkamiseksi.
1990-luvun loppuun saakka Öcalan asui Syyrian pääkaupungissa, mutta vuonna 1998 hänen täytyi lähteä tästä maasta. Hän pyysi poliittista turvapaikkaa Italiassa, Venäjällä ja Kreikassa, mutta nämä yritykset eivät onnistuneet. Ja vuonna 1999 Keniassa Öcalan siepattiin turkkilaisilla erikoispalveluilla ja vietiin Turkkiin. Israelin ja Yhdysvaltojen erityispalvelut uskotaan myös osallistuneen tähän operaatioon.
Turkin tuomioistuin tuomitsi PKK: n johtajan kuolemaan, joka pian korvattiin elinkaarella. Tänään Ocalan palvelee toimikauttaan Imralin saarella Marmaranmerellä. Vuonna 2009 turkkilaiset lievensivät hieman pidätyksen ehtoja.
Kurdistanin työväenpuolue ei kuitenkaan lakannut olemasta olemassa ilman sen johtajaa. Elokuussa 1999 PKK tarjosi Turkin viranomaisille väliaikaisen vaelluksen, joka kesti lähes viisi vuotta ja oli pisimpään rauhanomaiseen aikaan Turkin ja Kurdin konfrontoinnin historiassa. Turkin viranomaisten ja PKK: n välisen taistelun aikana oli viisi väliaikaista vauhtia, jotka poikkesivat eri aikoina.
Kirjallisesti ennen talteenottoaan Ocalan kehotti tukijoitaan julistamaan yksipuolisen aseistuksen ja vetämään kaikki aseelliset ryhmät Turkin alueelta Irakin Kurdistaniin. Tämän jälkeen itäisen Turkin taistelut alkoivat vähitellen laskea.
Partisaanin toimia tehostettiin jälleen vuosina 2005–2006, nyt ne toimivat Irakissa sijaitsevista tukikohtaista, joissa kurdit olivat tuolloin lähes täysin riippumattomia.
Tämä tilanne ei tietenkään sovi Ankaralle, joka käynnisti ajoittain ilmaiskut Pohjois-Irakiin, joka oli käytännössä aggressiivinen itsenäinen valtio. Turkin armeija käynnisti vuonna 2007 Irakin PKK-tukikohtia vastaan useita ilmaiskutuksia, ja se käynnisti laajamittaisen hyökkäyksen naapurimaan alueelle.
PKK: n ja Turkin viranomaisten välinen seuraava paheneminen alkoi vuonna 2011. Turkin ilmavoimat tekivät useita hyökkäyksiä PKK: n tiloihin Irakissa, kurdit vastasivat hyökkäämällä turkkilaisiin sotilaallisiin laitoksiin tappamalla useita kymmeniä sotilaita.
Turkin hallitus kehitti vuonna 2013 yhdessä Abdullah Ocalanin kanssa uuden suunnitelman verisen konfliktin vuosien ratkaisemiseksi. Tämän suunnitelman mukaan PKK: n sotilaiden on poistuttava Turkin alueelta, ja Turkki on sitoutunut sisällyttämään perustuslakiin periaatteen, jonka mukaan kaikkien maan kansalaiset ovat tasa-arvoisia. Lisäksi Turkin hallituksen oli tarkoitus vapauttaa kaikki PKK: n aktivistit ja militantit vankiloista.
21. maaliskuuta 2013 Ocalan valitti maanmiehilleen, jossa hän kehotti korvaamaan aseellisen taistelun oikeuksistaan poliittiseen.
Nämä rauhanaloitteet eivät kuitenkaan toteutuneet. Vuonna 2018 Kurdistanin työväenpuolue ilmoitti lopettavansa aseistuksen, joka liittyy kurdiasennusten säännölliseen pommitukseen Pohjois-Irakissa. Joulukuun 21. päivänä 2018 Turkin joukot aloittivat laajamittaisen operaation PKK: n militantteja vastaan Cizren ja Silopin asutuksissa. Se päättyi vasta tämän vuoden helmikuussa.
20. elokuuta 2018 Turkki käynnisti sotilasoperaation Pohjois-Syyriassa. Näiden alueiden ISIS-terroristeja ja kurdeja vastaan taistellaan. Useat PKK: n Syyrian siivet kutsuvat demokraattisen unionin puolueen, joka toimii nykyään Syyrian Kurdistanin väliaikaisena hallituksena. On selvää, että tällaiset Turkin toimet eivät selvästi johda PKK: n ja Turkin hallituksen välisten suhteiden normalisoitumiseen.
Kurdit ja Lähi-idän tulevaisuus
Kurdien ongelma on yksi Lähi-idän akuuteimmista. Näyttäisi siltä, että kansakunta, joka taisteli epätoivoisesti itsenäisyytensä puolesta useiden vuosikymmenien ajan, on ansainnut oman valtionsa. Tällä hetkellä kaikki kertomukset, joita itsenäinen Kurdistan voi esiintyä tulevina vuosina, kuuluvat todennäköisesti epätieteellisen fiktion genreihin.
Ei ole kyse siitä, että kaikki vahvimmat alueelliset toimijat vastustavat tällaisen valtion luomista, mutta kurdien itsenäisyyden aste.
Kurdit eivät ole yksittäisiä etnisiä ryhmiä, vaan heimojen sekoitus, jotka eroavat toisistaan melkoisesti niiden käyttämien kielten ja murreiden sekä kulttuurisen ja uskonnollisen kuulumisen yhteydessä. Niiden välillä on vielä enemmän kansalliseen identiteettiin liittyviä eroja.
Kurdit ovat monessa suhteessa hyvin samankaltaisia kuin slaavit, lukuisat erimielisyytensä ja konfliktinsa, tai, kun otetaan huomioon tämän etnisen ryhmän konfliktin taso 1990-luvun kaukasian heimojen kanssa.
90-luvulla PKK: n (marxilaisia) lukuun ottamatta kaakkois-Turkissa oli myös kurdi Hezbollah (uskonnollisia radikaaleja), joiden välillä esiintyi jatkuvasti verisiä yhteenottoja.
Pohjois-Irakia valvoo kaksi kurdiryhmää: "Kurdistanin isänmaallinen unioni" ja "Kurdistanin demokraattinen puolue", niiden välinen sota jatkui vuoteen 1998 asti. Viimeksi mainittu voima kohdistuu myös Turkkiin - PKK: n kuolevaisuuteen. Lisäksi Irakin Kurdistanin öljy menee maailmanmarkkinoille Turkin alueen kautta.
Ja tämä on hyvin yksinkertaistettu kuva nykyisestä tilanteesta: nykyään kurdit edustavat lähes viisikymmentä erilaista puoluetta ja puolueiden yksikköä, jotka usein ovat vihamielisiä keskenään. Tänään kaksi vaikutusvaltaisinta kurdijärjestöä, PKK ja Kurdistanin demokraattinen puolue, näkevät hallitsemiensa alueiden tulevaisuuden aivan eri tavoin. Juuri tämä antagonismi määrää suurelta osin kurdilaisten kohtalon tulevina vuosina.
